Guatemala

 

Nyt se on koettu! Reissu, jota ehdinkin odotella vaivaiset seitsemän kuukautta. Reissu, joka toimi hyrräävänä moottorina varainkeruuta tehdessäni. Nyt on nähty käytännössä mihin nuo keräämämme varat kohdennetaan ja ketkä niistä hyötyvät. Nyt on myös kiivetty vuorelle!

Ensimmäiset päivät matkastamme kuluivat tutustuessamme keräyskohteisiin ja paikallisiin nuoriin. Tapasimme lapsia upeissa maya-puvuissaan sekä osallistuimme kantaaottavan seinämaalauksen tekemiseen. Jalkapalloakin pelasimme. Päällimmäisenä mieleeni jäi lämmin vastaanotto ja nauravat kasvot, vaikka köyhyyttä ympärillä olikin.

 

Matkanjärjestäjämme Mandala Travel oli räätälöinyt meille monipuolisen ohjelman. Kalle Viiran opastuksella saimme kohdata sekä vuorelle nousun että venematkan Atitlàn-järvellä.

Muutaman päivän kohteisiin tutustumisen ja matkarasituksesta palautumisen jälkeen, kapuamisemme kohti Tajumulcon huippua (4223m) alkoi. Valitettavasti vieraanamme kyläilleet vatsaongelmat vaivasivat vielä muutamia kapuajia, joten urakkamme alkoi kahdeksan kapuajan ja Mama Kapuan, Suvi Aarnion, voimin. Tarkemman kuvauksen (sekä kuvia) lähestymisestä ja huiputuksesta voi käydä lukaisemassa Kapuan matkapäiväkirjasta.

Tällä Tajumulcon huiputuksella (ja jatkossa muillakin vaelluksilla) mukanamme kapusivat myös paikalliset oppaat, jotka huolehtivat telttojen pystytyksestä sekä ruokahuollosta. Guatemalassa, ilmeisesti useimmille tulivuorille kiivetessä, mukana täytyy olla aseistettuja vartijoita. Tajumulcolla ei ainakaan toistaiseksi ole näin.

Alkuperäisen suunnitelman mukainen Santa Maria tulivuoren (3772m) huiputtaminen seuraavalta päivältä peruuntui liian monen puolikuntoisen Kapuajan takia. Sen sijaan pääsimme tekemään patikoinnin Chikabal kraaterijärven rannalle. Järvi tunnetaan maya-rituaalien suorituspaikkana, enkä yhtään ihmettele. Kraaterijärvellä vallitsee maaginen tunnelma. Hiljaisuuden rikkoo maya-intiaanin nuotioon heittämän munan paukahdus. Sääkin vaihtuu silmänräpäyksessä!

 

Järven rannalle leiriydytyn yön jälkeen, kapusimme kraaterin harjalle ihailemaan Santiaguito-tulivuoren purkausta.

 

Seuraavat kolme päivää kuluivat vaeltaessa vuoristossa Guatemalan keskiosassa. Reitti kulki läpi pilvimetsien, maissipeltojen sekä pienten maya-kylien. Kulttuuriista, luontoelämyksistä ja auringosta nautiskellen etenimme vuorien rinteitä ja laaksojen pohjia. Guatemala tarjoili meille haasteita sekä fyysisiä ponnistuksia, toivoa paremmasta huomisesta ja uskoa pieneen ihmiseen. Suosittelen!

 


http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=45509.0

Sonja Savolainen