Pyhää kevättä

teksti: Jenni

Huhtikuun alussa ajeltiin Pyhälle, ja laskuhommat sai jatkoa kotimaisemissa. Jälleen kerran tuntu hyvälle olla Lapissa, vaikka vuoret vaihtuki pienemmiksi tuntureiksi. Kyllä ne äiti ja iskä vaan asuu hienon tunturin juurella! 

Kevään viiminen päivä Kaltenbachilla. Kuva: Jussi Hynninen

Jussi Kaltenbachilla


Takamaastotouhuja 
 
Heti ensimmäisenä iltana käytiin rinneskinnauksella koirien kanssa. Seuraavana päivänä lähettiin Jussin, Perttusen Markuksen ja Juurisen Nikin kans takamaastoihin. Kierrettiin Karhunjuomalammelta Kuorinkikurun ympäri Noitatunturille. Sieltä lasku Pikkukuruun, haikki Ukonhatulle, josta lasku Isokuruun. 
 
Reissu oli enemmänki tiirailureissu. Yläosista oli tuuli ja aurinko vieny lumia, mettässä löyty vielä jokunen semipehmeä käännös. Vaikka laskut on Alppeihin verrattuna lyhyitä, niin kyllä sielä on vaan niin paljon siistejä, ja tosi kuvauksellisiaki paikkoja.
 

Rinneskinnailulla Nuuskamuikkusen kanssa. 

Niki tiirailee Pyhänkasteenputouksen suuntaan. 

Kuvan hämäävistä suksista huolimatta kyseessä oli ihan perinteinen laskuretki. Tässä taukoillaan Karhunjuomalammella. 

Niki Isokurussa, kuva: Jussi Hynninen 

Markus myös matkalla Isokuruun, kuva: Jussi Hynninen 

SLAO Lavin 1

Heti seuraavana viikonloppuna osallistuttiin Markuksen meiän hiihtokoulun opettajille järjestämälle lumivyörykurssille, Lavin 1:lle. Kurssi on SLAO:n, eli tavallaan Ruotsin hiihtokeskusyhdistyksen alainen. 
 
Kurssi oli tosi hyvä, paljon kertausta, mutta myös uusia juttuja. Teki hyvää vaihtaa kokemuksia muitten kans. Lopuksi tehtiin etsintä- ja maastokoe. Molemmat meni tosi hyvin, ja kurssi suoritettu, jee. Nyt ois sitten lupa myös ite pitää Lavin 0:aa, eli muutaman tunnin mittasta teoriakurssia. 
 
Vähän teoriaa ennen käytäntöä
 
Kelit sattu olemaan ihan mielettömät koko kurssin ajan! 
 
 
"Tositoimissa" 
 
Lumipakan testailua, kyllähän se siitä irtos, ku tarpeeksi kovaa hyppäs. 

Pikkuparkkia
 
Kurssin jälkeen vietettiin jonku verran aikaa Saunakurussa. Sielä on kyllä hienoja kallioita, vielä ku alastuloja sais vähän pitemmiksi ja puita vähemmäksi. Parina päivänä, ku aurinko näyttäyty, kuvattiin Laineen Junnun kanssa. Muutaman päivän olin myös hiihto-opena. 
 
Sitten tuliki vesisateet, ja hengailtiin Perherinteen Freeparkissa. Oli huippua! Hyppy- ja reilireenejä, välillä heikolla, välillä vähän paremmalla menestyksellä. Sitten maltoin taas vuojen tauon jälkeen luopua pariksi tunniksi suksista, ja kävin testaamassa miltä tuntuu, ku on jalat samassa lankussa kiini. Pelottavaahan se alkuun oli, mutta hauskaa silti, ei voi kieltää. 
 
Mayday

Vappua edeltävät pari viikkoa meni sairastaessa, ja laskut jäi tosi vähiin. Onneksi vapuksi tokenin sen verran, että sain vetää 80-luvun vaatteet päälle, äitin vanhat takaaladattavat monot jalkaan, ja iskän vanhan lätkäkypärän päähän. Niin ja viikset naamaan, totta kai. Täytyy myöntää, että kyllä niillä monoilla on väliä, vaikka yllättävän hyvin ne vanhatki toimi! 
 
Eilen oliki sitten tämän kevään viiminen Pyhä-päivä. Tuntu hassulta, että rinteet meni jo kiini, vaikka ne oli vielä niin hyvässä kunnossa. Huomena sitten suunnataan kohti Riksgränseniä. Vikat kisat jännittää, ku tietää miten älyttömän kova taso sielä on, mutta toisaalta on vaan hyvä fiilis mennä sinne, voi ottaa oppia maailmanstaroilta, ja laskia rennosti. Riksu on yks minun lempipaikkoja laskia, ja muutenki kiva päättää kausi sielä hyvässä seurassa. 
 
Tässä vielä muutama kuva vappu-tunnelmista..
 
Santtu, Jussi ja monoski

Eniten pelotti, että monon pohja irtoaa varresta kesken laskun!

Mayday-tapahtuman jälkeinen yhteislasku.

Mariot ja Luigit matkalla pizzalle. 

Palataan parin viikon päästä, ja katotaan mitä Ruotsista jäi käteen! 
 
Vi hörs snart, 
Jenni 
 
 
 
 
 



Jenska-Penska