Vapaalaskukisailua Puolassa ja Itävallassa

Teksti: Jenni

 

Spieljoch, powder, freeski, vapaalasku, suomi, naislaskija, puuteri, pulverilumi

Idän reissun aikana Zillertal oli saanut hyvin lunta ja me saatiin vieraita Suomesta, Härkösen Kaisa, Immosen Tuomas ja Kämäräisen Tomi. Ollaan Kaisan kanssa oltu monta vuotta vuorotellen loukkaantuneena, ja olin odottanut, että päästään vihdoin laskemaan yhdessä muuallakin, kuin Pyhällä.

 

Pari ensimmäistä päivää haukkailtiin Hochfügenissä, enkä muista milloin ikinä minua olisi jännittänyt ennen laskua yhtä paljon kuin silloin. Ensimmäinen kunnon mäki edessä, hyvää lunta, mitä parasta seuraa, kaikki kohdillaan, mutta minusta tuntui, etten olisi ikinä laskenut minkäänlaista mäkeä missään. Mietin, mitä jalka sanoo, jos vaikka kaadun, tai mitä jos en tiedä, miten sukset kääntyy. Ihan kummallisia ajatuksia vaan pukkasi mieleen.

 

Ensimmäinen laskuin sujui aika jäykästi ja alhaalla meinasi jännitys purkaantua itkuna.

 

Minulla on taipumusta vaatia itseltäni paljon, ja jotenkinhan sitä taas oli ajatellut, että heti kun pääsee laskemaan, niin samoinhan se sujuu kuin ennen jalan telomistakin. Mutta ei se ihan niin mene. Vaikka jalka alkaisi olla suunnilleen kunnossa, niin korvien väliin se ottaa vielä pitkään sen jälkeenkin. Toisaalta hyvä niin, ei tule otettua isoja riskejä liian aikaisin. Toisaalta, mitä enemmän laskuina jännittää, sitä enemmän sitä myös jäkittää, ja jos kaatuu, niin todennäköisesti sattuu enemmän, kuin jos olisi rentona.

 

Päätin kuitenkin, että näillä mennään mitä on, ja ei auta kuin nauttia niistä laskuista, mihin tällä hetkellä pystyy. Laskutatsi tulee vaan laskemalla, ajan kanssa. Ja sitä paitsi, olihan se nyt niin paljon mukavampaa olla taas mäessä, kuin yksinään kämpillä!

 

Puolassa - There is snow, but it's not perfect

Maaliskuun alussa pakattiin auto, ja ajeltiin Jussin ja Tuomaksen kanssa Heiligenblutiin Polish Openiin. Tsekkailtiin paikkoja päivä ennen kisaa, ja todettiin, että lumitilanne oli aika huono. "There is snow, but it´s not perfect" oli järjestäjien sähköpostissa sanottu. Jopa 2500 metrissä oli nurmikkoa näkyvillä, ja laskettavissa paikoissa oli pettävä kuori. Onneksi illalla alkoi vähän satelemaan lunta.

 

Riders´ meetingissä (josta me ei kauheasti puolan kielen ansiosta tajuttu) painotettiin laskun sujuvuttaa ja kovaa vauhtia, ei niinkään vaikeita linjoja tai isoja hyppyjä. Karsintaseinän lähtö oli helppo ja tasainen, ja loppu jyrkkeni. Sieltä tuli alas iso kenttä, kivikkolinja tai kolmas vähän kapeampi linja. Taso yllätti meidät positiivisesti!

 

Minä laskin tytöistä ainoana sen kapeamman linjan, mutta tuli pieni pysäys, kuin luulin meneväni väärästä paikasta alas. Kaikki suomalaiset, Tuomas, Nikke (Hollsten), Jussi ja minä finaaliin, hyvä me! Jussi oli karsinnan viides, mikä oli kyllä hieno veto. Tuomareiden painotus tuntui todella olevan vauhdissa, ei niinkään kontrollissa osasta finaaliin menijöistä päätellen.

 

Finaaliin aattelin vaan, että haluun pitää hyvän vauhdin ja saada sujuvan laskun. Meillä oli kissakuljetus hisseiltä ylemmäs, josta oli noin puolen tunnin haikki harjannetta ylös. Suksitytöt laski ekana, mutta minä en mahtunut ensimmäiseen kissakyytiin. Päästyäni haikin jälkeen ylös, ehdin ottaa hörpyn vettä, ja lähteä saman tien alas. Päätin vaihtaa linjani juuri ennen lähtöä, ja alhaalla totesin, että joo, sujuvaa kyllä, mutta ihan liian hidas vauhti, ja olisi vaan pitänyt pitää se oma linja, eikä lähteä sinne, minne kaikki muutkin menivät. No, mutta tästä opittiin taas, ja onpahan seuraavaan kisaan taas uusi tavoite!

 

Meidän perheen epäonni jatkui heti Jussin laskun alussa, kuin ensimmäinen hyppy päättyi takapainoiseen alastuloon ja polven eturistisiteen päästämään "naps"-ääneen. Ei näille mitään voi, vaikka se ihan älyttömästi harmittaakin. Tuomas veti katon kautta ympäri, Nikke laski hienon linjan, ja päätyi toiselle sijalle. Minä olin loppupeleissä viides. Tyytyväinen olin siihen, etten jännittänyt samalla lailla kuin viime vuonna, enkä jalkaakaan juuri miettinyt kesken laskun. Kaiken kaikkiaan kisat oli hyvin järjestetty ja porukka oli älyttömän mukavaa. Hauskaa hommaa!

 

 

Kisakauden päätös Kaprunissa

Viikon päästä oli Kaprunissa Kitzeinhorn Open, johon lähdettiin tiimillä Jussi (henkinen tuki), Ikä (Marko Ikävalko), minä ja vielä Korpelan Liisa, johon iloksemme törmäsimme Kaprunissa. Naisten suksisarjan kaksi parasta pääsisivät seuraavan viikon kolmen tähden FWQ-kisaan. Keli oli aurinkoinen, ja lumikin paikoin hyvää.

 

Tähän kisaan minun tavoite oli pitää linjani, ja laskea kovempaa. Mietin linjani tosi tarkkaan, ja sitten juuri ennen kisaa tuomarit ilmoittivat, että naisten lähtö on siirretty alemmas, koska yläosa olisi liian vaarallinen. Toisaalta harmitti, toisaalta olin vähän helpottunut, koska ajattelin kuitenkin vielä pääseväni ylempään droppiini.

 

Lähtöpaikalle päästyämme totesin, että jaahas, paikka on eri kuin mitä kisaa ennen oli ilmoitettu, enkä siitä pääsisi enää sille dropille. Lähdössä meininki oli jälleen rento, ja porukka arpoi laskulinjojansa. Niinpä minä, taas kerran, päätin vaihtaa linjani juuri ennen starttiani. Jenni, ei näin! Laskin ihan hyvällä vauhdilla, ja sen linjan, mitä lähtöpaikalla päätin, mutta laskuissa ei ollut mitään erikoista, yksi pieni hyppy. Eipä sillä, ei siitä kukaan muukaan tyttö sen ihmeenpää vetänyt, aika lailla samaa linjaa kaikki laski.

 

Ikä laski tosi hyvin, ja Liisa tuli hyvällä vauhdilla. Palkintojenjaossa jänskättiin miten kävi. Ikä oli seitsemäs, Liisa lautasarjan kakkonen ja minä neljäs. Täytyy sanoa, että harmitti aika kovasti. Pisteitä en ole vielä tähän päivään mennessä nähnyt. Mutta jälleen tosi mukavia uusia tuttavuuksia ja hyvä meininki.

 

 

Keula kohti Pyhää

Muutama FWQ-kisa jouduttiin vielä keväällä perumaan, joten siihen jäi meidän Keski-Euroopan kisat tältä keväältä. Vapaalaskukilpailut ovat itselle vielä niin uusi juttu, että joka kisasta oppii uutta, ja se onkin minulle tällä hetkellä tärkeintä. Sitten jossain vaiheessa toivon, että kisoissa pystyisi oikeasti laskemaan omalla tasolla, ja jopa ylittää sen. Mutta se vaatii kokemusta.

 

Mukava kyllä huomata, että aina jännittää vähemmän ja vähemmän. Ja miten paljon mukavia ihmisiä siellä on kevään aikana tavannut!

 

Päädyttiin lähtemään kohti Suomea viikkoa aiottua aikaisemmin. Vielä viimeiselläkin viikolla saatiin tosi hyviä laskuja ja huippufiiliksiä. Talvi oli ollut Zillertalissa ennätysluminen pitkään aikaan. Kaiken kaikkiaan paikasta jäi erittäin positiivinen fiilis, paljon laskettavaa, mutta paljon jäi vielä hampaankoloonkin. Käytiin jo kyselemässä majoitusta ensi keväälle, Fügen it is!

 

Nyt muutama viikko menee Pyhällä, ja huhtikuun loppupuolella tai toukokuun alussa Norjaan tai Ruotsiin.

 

Hyviä kevätlaskuja!

 

P.S. Lisää kuvia tulossa pian, heti tekniikan salliessa.

 

Spieljoch, powder, puuteri, jenni, head posse

 

Mayrhofen, vuori, mountain, alppinäkymä, alpine view

 

Heiligenblut, sodankylä, pelkosenniemi, maailma, rauha, rakkaus

 

Heiligenblut Open, Heiligenblut, alpit, vapaalaskukilpailu, WFT

 

 

 

 

http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=40429.0
Käyttäjän Relaa kuva

Relaa

Elämä ulkona - Relaa netissä