Ukraina, Moldova ja Puola?

Teksti: Jenni

 

Kolme ja puoli viikkoa jalan telomisesta mennyt, ja kuntoutus jatkuu edelleen, ilman suksia. Viikko kaatumisen jälkeen kävin taas lääkärillä. Reisi oli kutistunut puoleen, joten hyvä uutinen oli se, että sain alkaa varaamaan jalalle. Huono uutinen puolestaan oli se, että mäkeen ei olisi asiaa kolmesta kuuteen viikkoon. Mielessäni tietysti tein johtopäätöksen, että kolmen viikon päästä ollaan laskukunnossa.

Kuntoutus alkoi pienillä keppilenkeillä ulkona ja altaassa kävelyllä. Neljä seinää ja katto, paketissa oleva jalka ja parhaita laskukavereita (herrat Perttunen ja Kivikoski kylässä) fiilistelemässä uutta lunta alkoi kuitenki käydä vähän rankaksi (seurassa ei siis mitään valittamista, päin vastoin!!). Tuli fiilis, että pitää päästä vähäksi aikaa tuulettumaan muihin maisemiin. Jussi (Hynninen, huonompi puoliskoni;) oli lähdössä Saalbachiin työkeikalle (suomalainen ISIA:a suorittava hiihdonopettajaryhmä oli tulossa opintomatkalle), joten pakkasin kamppeet ja kinkkasin junaan kohti Hahnenkammin asemaa, toiveissa nähdä miesten MC-syöksy ja samalla kokea paljon puhuttu Kitzbühelin kisahekuma. Ihmiset ympäri Itävaltaa tulevat "katsomaan kisaa" naapureilta lainatuilla omaa hienommilla autoilla, vuokratuissa turkiksissa ja vuokrattujen chihuahuoiden kanssa (tämä tarina on muuten ihan tosi). No, kepeillä nuo kolmen minuutin junanvaihdot eivät suju kovin näppärästi, joten missattuani junan, missasin koko syöksyn. Palkintojen jako nähtiin, ja siellä meno oli aikamoinen!

Viikonlopun hengailin parin kesän takaisen työpaikan kulmilla Kitzissä hyvän ystävän luona, ja miesten puikkakisan näin. Siitä matka jatkui Suomesta visiitillä olevan Jukan kyydissä Saalbachiin. Siellä oli leppoisa meininki, ei varmasti vapaalaskijan paratiisi loivien profiileiden ja lyhyiden laskujen takia. Mutta lunta oli, ja tuli koko ajan lisää! Paljon hymyileviä kasvoja ja kramppailevia poskipäitä. Käytiin kattomassa Schladmingin pujottelu 45 000 muun kanssa, mikä oli alppihiihtoa, kilpailuja, ja isoja urheilutapahtumia rakastavalle mieletön kokemus! Kisan kruunasi maalialueen VIP-lippujen lisäksi Marlies Schildin esilasku, jolla tyttö olisi ollut 1. kierroksen jälkeen miesten kisassa 19. ! Oli hauskaa myös tehdä kaikkia turistijuttuja, joita muuten tällä reissulla ei tulisi tehtyä. Shclosskammer höyrysaunoineen ja olkisänkyineen, 1500-luvun linna perinneruokineen, kissakuljetus ravintolaan, josta kolmen kilsan kelkkamäki (siihen leikkiin en lähtenyt) ja vuolukivipihvit taikurishowlla. Hieno reissu, vaikkei mäkeen päässykään. Kiitos Jussin opiskelijoille, ja erityisesti Marjalle, että sain olla mukana!

 

Pari viikkoa äksidentistä päätin heittää kepit nurkkaan, ja sinnehän ne jäi. Ajattelin myöskin, että ehkä voisin käydä vähän hiihtämässä pertsaa. Se sujui yllättävän hyvin, vaikka veri maistui suussa, ja sydän hakkasi kolmeasataa. Kolmen viikon lääkärikontrollissa tohtorisetä oli tästä tempauksesta kauhuissaan, vaikkakin oli tyytyväinen jalan paranemiseen. No, joka tapauksessa se myös tuumasi, että kaksi viikkoa eteenpäin on ehdoton minimi, milloin voi alkaa kokeilemaan laskemista. Ei offareita, ei hyppyjä, ei kumpuilevaa maastoa. Argh. Yleensä näissä vammoissa menee kuulemma vähintään kaksi kuukautta, mutta nyt Dr. Kunczichky sanoi tekevänsä kompromissin, ja päästävänsä minut aikasemmin mäkeen. Nyt kuntoutus jatkuu punttisalilla ja uima-altaassa räpiköinnillä. Molemmista tulee kyllä huippufiilis, ja aina kun pääsee treenaamaan, tulee kova sisuuntuminen, että kohta lasketaan taas!

 

Ollaan laiteltu poikain kanssa ilmoittautumisia FWQ-kisoihin (Freeride World Tour Qualifier), ja nyt odotellaan, päästäänkö mukaan. Valinnat tapahtuu viimeisen vuoden ranking-pisteiden perusteella, ja koska meistä ei kukaan viime vuonna FWQ-kisoja laskenut, tuntuu olevan todella vaikea päästä mukaan. Kilpailut on pisteytetty tähdillä, neljän tähden kisat ovat arvokkaimpia, ja niistä saa eniten pisteitä. Sillä, minkä arvoisia kisat ovat, ei minulle ole merkitystä, jostainhan se täytyy aloittaa. Kunhan vaan pääsisi mukaan kisaan. Tällä hetkellä suurimmat toiveet kohdistuvat maaliskuun Slovenian ja Kitzeinhornin (Itävalta) kilpailuihin. Jälkimmäiseen on myös avoin karsintakilpailu, jonka kautta kaksi parasta nais- ja miessuksijaa pääsee kisaan. Sinne ilmottauduttiin mukaan. Monimutkaista.

 

Saalbachissa tutustuttiin Jimmy Pettersoniin, joka oli opastamassa Jussin opiskelijoita kolme päivää. Jimmyllä on uusia projekteja viritteillä, ja saimme Jussin kanssa kutsun lasku- ja kuvausreissulle Itä-Eurooppaan. Lähtö Wienistä autolla 13. helmikuuta., kohteina Ukraina, Moldova ja Puola. Paluu noin 10-12 päivää myöhemmin. Vähän jalka mietityttää, mutta kuten Jimmy sanoi, että jos en reissulla pysty laskemaan, niin en pysty täälläkään. Joten eikö olisi sama lähteä mukaan? Mieletön tilaisuus, ja kokemuksena varmasti upea.. Joten, puolitoista viikkoa, sukset kyytiin ja menoksi!? :)

 

Vaikka lähin kosketus rinteistä viime aikoina on ollu tänään Hochfügenin FWQ-kisan kattominen, niin tässä muutama kuva poikien meiningeistä ja omasta turisteilusta.

 

Auf wiederhören, Jenni

 

http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=39393.0

Head Posse