Alppeja hellii aurinko

Kirjoittanut: Juho, paikka: Innsbruck
 

Alppeja hellii aurinko

Itävallan ja Euroopan alppien yllä leijuu monsterimainen korkeapaine. Vuoristossa aurinkoa ja sinistä taivasta riittää. Alangoilla taas vallitsee sumu. Innsbruckissa viimeinen tippa vettä taivaalta tuli 21. lokakuuta, kuiva jakso on pisin sitten vuoden 1978 jälkeen ja kohta taitaa sekin ennätys mennä rikki. Radion säätiedotuksissa on siirrytty yhden lauseen formaattiin: Sää on sama kuin mitä tähänkin asti ja jatkuu samana rataa vielä ainakin seuraavat 5 päivää.


Marraskuisen kesäpäivän aktiviteetti: multipitch-kiipeily.

Alkukauden laskumahdollisuudet ovat olleet siis huonot, mutta tulevan kauden lumitilanteeseen syksyn kuivuus ei vaikuta välttämättä ollenkaan. Kuivuus on silti tuonut mukanaan laskettelijalle mielenkiintoisia ilmiöitä. Stabiilista ilmamassasta johtuvan inversion takia laaksossa on öisin pakkasasteita, mutta ylempänä nollaraja huitelee 3000 metrin kieppeillä. Hiihtokeskukset aloittivat lumettamisen jo marraskuun alkupuolella, mutta ne lumet ovat suurimmilta osin päässeet sulamaan pois. Monet keskukset ovat inversion takia keskittäneet lumen tykityksen laaksoihin, joista lunta sitten kärrätään ylemmäksi.


Söldenin tykitystilanne. Kuva: Lea Hartl.
 

Niissä keskuksissa, missä lumetus onnistuu, on vesivarat kuitenkin usein ehditty käyttää loppuun. Vesivarastoina käytetyt lammet ovat monilta paikoin tyhjiä. Edes rinneturisteille mäkiä ei siis meinata saada avatuksi.

Marraskuun loppu on huonointa aikaa laskea jäätikkökeskuksissa. Viime viikonloppuna oli siis pakko kunnostua sen verran, että skinit, hakut ja valjaat kaivettiin naftaliinista ja käytiin yrittämässä jotain. Hyvääkin lunta löytyy vielä, mutta laskut jäävät lyhyiksi ja luovuutta vaaditaan.

19.11. Zuckerhütl, pohjoispuoli


Stubain alppien korkeimman vuoren (3507 m) tuntumaan pääsee tepastelemalla muutaman tunnin jäätiköllä. Taustalla lumeton Stubain laakso ja Nordketten vuorijono.
 

Lea kapuamassa viimeiset metrit huipulle.
 


Ei osattu kiipeillä alas seinälle, piti laskeutua. Kuva: Lea Hartl.


Zuckerhütlin pohjoisseinä, johon ei aina lumi tartu (alla pelkkää jäätä). Spottaa kaksi pistettä seinältä, Juho ja Lea. Kuva: Lorenzo Rieg.


Seinällä. Kuva: Lea Hartl.
 

Alempana. Kuva: Lea Hartl.
 

21.11. Schussgrubenkogl

Taustalla oikealla kauimmainen huippu on Zuckerhütl, eli edellinen kohde. Kuva: Lea Hartl
 


Simo harjoittelee muovikengillä kiipeilyä. Kuvaaja melkein onnistunut rajaamaan varmistusköyden pois. Kuva: Lea Hartl.


Urpot pousaa topissa. Kuva: Lea Hartl.


Varjopaikoissa on kylmien lämpötilojen ja tuulettomuuden ansiosta kivasti laskettavaa kristallisoitunutta lunta, joka varmaankin tuo mukanaan pieniä lumivyöryteknisiä ongelmia seuraavan lumisateen jälkeen.


Bonus laskupäivään: Iltapäivällä kivikkoa ylös rämpiessä bongasimme suuren partakorppikotkan, joita Euroopassa elää vain 100 paria! Leijui yllämme pitkän aikaa eväitä syödessämme. Nämä epelit syövät lähes pelkästään luita ja voivat nielaista lampaan kylkiluun kokoisen luun kokonaisena. Sitä suuremmat luut ne lennättävät 50 metrin korkeuteen ja antavat pudota kalliolle, jotta luu murskaantuisi pienemmäksi. Kyllä, lähteenä tässä oli Wikipedia. Kuva: Lea Hartl.

Innsbruck kiittää ja kuittaa, toivokaamme lumia! Näillä näkymin korkeapaine alkaa väistymään viikon sisällä, tosin senkään jälkeen näkymät eivät ole sateiden puolesta kovin valoisat.

 
 

 

http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=38292.0

Head Posse