Sukelluskalastus seikkailu kesältä

Lähdimme Hangon Itäsatamasta, minä ja kaksi kaveria, oranssilla Sofa HT -veneellä nimeltä Retro. Vene oli sen verran kauhean näköinen kapistus, että se erottui kivasti ökyjahtien keskeltä, ja satamassa olevat ihmettelivät ja kummeksuivat. Keli oli melko tyyni ja hurjalla 13 kilometrin tuntivauhdilla ei voinut kuin nauttia. Suuntasimme erään merimerkin pohja-ankkurille, jossa olin aikaisemmin nähnyt turskia. Paikka oli noin 14 metrin syvyydessä ja käyn siinä yleensä lämmittelemässä ennen seuraavaa syvempää kiveä.

Merimerkin alla ei tällä kertaa ollut kalaa ja lähdimme siirtymään kivelle, joka makaa noin 18 metrin syvyydessä.

Kaikuplotteriin merkattu kivi löytyy nopeasti ja heitämme pienen poijun merkiksi. Poijun narua seuraten on helpompi sukeltaa pohjaan. Kalastus tapahtuu siis harppuunalla ja hengitystä pidättäen. Aloittelijan ei ole suositeltavaa sukeltaa näin syvälle, jossa on pilkkopimeää.

Parin minuutin pinnalla rauhoittumisen jälkeen sukellan ja noin 15 - 20 sekunnin kuluttua saavutan pohjan. Merkkipoiju oli heitetty täydellisesti kiven viereen, joten aikaa ei kulu turhaan pohjalla sekoiluun.

 

Painan pään pohjaa vasten ja valaisen lampulla kiven alla olevan kolon. Syvällä kolossa näkyy turskan pyrstö. Tähtään kalaa harppuunalla ja ammun! Osuma on täydellinen, vedän nopeasti kalan ulos kolostaan, otan kidusten alta hyvän otteen ja ei muuta kuin pintaa kohti.

Pinnalla vuorossa kalan pikainen lopetus ja verestys puukolla. Vilkutan kavereille että voivat tulla noukkimaan veneellä kyytiin. Heitän turskan veneeseen, jossa kuvailut ja pienet fiilistelyt päälle. Turska oli pieni, vähän alle kilon, mutta kun saavumme Morgonlandetille niin alamme savustamaan ja pari olutta kylkeen, toimii!

Seuraavana päivänä otimme aika rennosti, aamukahvit ja aamupala vaihtuivat päivälliseksi.

Pää oli vähän kipeä koska olimme nukkuneet saaren mökissä, joka taisi olla vähän homeinen ja olihan siinä pari oluttakin nautittu illalla...

 

Sitten märkäpukua niskaan ja yhdelle kavereista vähän opastusta lajiin ja lahdessa ahventen katsomista. Parvi jossa oli kohtuullisia, ruokakalan kokoisia ahvenia pyöri alueella ja neuvoin ystävääni mitä kannattaa tehdä, että pääsee kalojen lähelle ja mahdollisesti saa pari ammuttua.

 

Homma näytti kaverilla toimivan hyvin, joten lähdin itse ulommas etsimään siikaa. Tein monta tyhjää väijyä pohjassa, kunnes kalat vihdoinkin löytyivät! Kaikki tilanteet olivat kuitenkin joko liian nopeita, tai minulla oli liian pitkä harppuuna, enkä saanut käännettyä sitä vikkelän kalan perässä. Lopputulos oli neljä tilannetta ja kaikki laukaukset ohi, eikä siten yhtäkään siikaa noussut vedestä.

 

Vaikka olin pettynyt, niin samalla olin tyytyväinen, että löysin kalat. Huomenna uudestaan yrittämään. Kun saavuin takaisin kaverini oli ampunut kolme ahventa, kooltaan 200 - 350 g. Todella hyvä saalis aloittelijalta, ei muuta kuin savustamaan!

 

Illalla oli taas vuorossa saunomista ja rentoutumista. Yön aikana myrsky yltyi ja veneen keula oli lyönyt laituriin ja haljennut vähän. Sidoimme veneen paremmin ja menimme takaisin nukkumaan.

Aamulla oli kova tuuli, puuskat noin 16 m/s avomereltä suoraan lahteen. Ei ollut mitään asiaa pois, koska se olisi ollut mahdotonta näin pienellä veneellä ja noin isoilla aalloilla. Päätimme lykätä paluumatkaa iltaan ja odottaa tuulen laantumista.

 

Aamupalan jälkeen lähdin kalaan saaren toiselle puolelle joka oli tyynempi. Tiesin että siiat ovat siellä joten kiertelin ja kaartelin niitä etsien. Vaikka ensimmäinen tunti vaikutti toivottomalta, enkä nähnyt evääkään. Luotin silti siihen, että jossain täällä niiden on oltava ja toivoin että ei tarvitsisi mennä myrskyn puolelle, sillä se olisi erittäin hankalaa.

 

Makasin pohjassa kiven takana, katse kohti rantaa. Rakkolevät heiluivat ja noin minuutin odottelun jälkeen luulin näkeväni kivien takana evän vilauksen. Päätin odottaa vielä hetken.

 

Kalan mielenkiinto herää ja siika ui suoraan kohti. Nostan harppuunan ja ammun sitä kylkeen! Tilanne on nopeasti ohi ja kun saan kalan käsiini on sen lopetus ja verestys. Tyytyväisenä jatkan samassa paikassa, ja heti toisella sukelluksella tulee näkyviin parvi, jossa noin kahdeksan siikaa. Ammun yhden ja fiilikset ovat korkealla!

 

Jatkoin samaa tyyliä ja noin viiden sukelluksen jälkeen tuli vielä yksi tilanne, mutta ammuin kalasta ohi. Sen jälkeen vielä noin tunnin verran kalastelua, mutta kalat olivat kadonneet joten päätin lopettaa. Saaliiksi tuli kaksi 500 - 700 g kokoista siikaa, olin tyytyväinen.

 

Mökillä mietimme että miten ihmeessä uskaltaisimme pois Morgonlandetin laguunista, koska aallot olivat niin korkeat. Päätimme odottaa vielä noin kolme tuntia, jos keli vähän laantuisi, sillä säätiedotus oli luvannut tyynempää...

Illalla yhdeksän aikaan oli pakko keksiä suunnitelma, sillä kohta tulisi pimeä ja olisi aivan hullua edes yrittää paluumatkaa, kun ei näe mitään. Suunnitelmana oli että minä ajaisin ulos lahdesta yksin ja nappaisin kaverit kyytiin saaren toiselta puolelta, jossa olisi edes vähän tuulensuojaa.

Kamat kasaan ja menoksi. Odotan pienempää aallokkoa ja lähden ajamaan. Käykin niin että ajoitus on pielessä ja ajan suurimpaan mahdolliseen aaltoon. Käännän veneen keulan hirviötä kohti ja kaasu pohjaan. Aalto lyö veneen yli. On hyvin lähellä ettei Retro lennä aallon mukana kiville! Selviän siitä täpärästi ja vähän ulompana tulee toinen iso aalto joka kolahtaa veneeseen erittäin kovasti.

 

Säikähdyksellä selvinneenä ajoin saaren toiselle puolelle, jossa oli tolpista ja vanhoista autonrenkaista tehty "laituri" isommille ja puolustusvoimien veneille. Mainingit olivat inhottavasti läsnä myös tyynen puolella. Oli vaikeaa saada venettä pysymään paikoillaan, niin että kaverit pääsisivät kyytiin. Jotenkin ankkuria käyttäen selvisin tilanteesta. Myötätuulella aallot eivät tuntuneet enää niin pahalta ja matka kotiin oli oikein rento ja mukava.

 
 

Sami.M