Arktinen varuste-trilogia, episodi 2

MYOG

MYOG-varusteet voi kääntään kotimaiselle yksinkertaisesti tee-se-itse-varusteiksi. Kuten edellisessä varustepostauksessa todettiin niin ei ihan kaikkea soveltuvaa varustetta juuri meidän halujen mukaan löydy joten ollaan päästy toteuttamaan itseämme myös kaavojen, ompelukoneiden ja erilaisten materiaalien kanssa. 

Retkikunnan Olli on huomattavasti lahjakkaampi tästä kaksikosta puuhastelemaan neulojen ja lankojen kanssa joten Mäntyharjulla on varustetehdas saanut puksuttaa priimaa tuvan pöydällä talven aikana. Pitkälti kaikki alkaakin olla valmiita joten tässä valikoidut palat.

Mäntyharjun varustetehdas, käsittelyssä teltan kattotasku aka Himmeltasche!

Ensin kuitenkin pitää lätkäistä pala faktaa pöytään materiaaleista. Varustekankaita ja materiaaleja saa täältä pohjolasta jokseenkin rajallisesti ja parhaat apajat sekä tietotaito löytyy Oulusta Shelby Oy:ltä. Shelbyn kaverit osaa antaa jeesit ja laatubeetat ompelutöihin sekä materiaaleihin joten jos jotain alkaa operoimaan niin kannattaa a) tutustua nettikauppaan ja/tai b) vierailla myymälässä jos sattuu nurkilla olemaan. Retkikunta tekee Shelbyn kanssa yhteistyötä ja herrojen vinkit on otettu vaariin tarkasti omia vermeitä suunnitellessa sekä toteuttaessa.

Kuva: Aleksi Mehtonen

Nykymaailma on onneksi niin liberaali paikka että miespuolinen arktinen retkeilijäkin saa kiskaista lanteilleen hameen ihan ilolla ilman pelkoa muiden seikkailijoiden syrjinnästä. Erilaisia eristepöksyjä löytyy markkinoilta vaikka ja kuinka mutta hameessa on niin paljon käyttöetuja että tällaiset piti saada. Kevään 2014 Grönlannin retkikunta ja Luomalan Vesa valottivat omia hamosiaan ja saatiinkin hyvät tipsit heiltä. Hame pesee eristehousut monella tapaa. Ensinäkin pukeminen on todella vaivatonta sukset jalassa, kietaiset hameen lantiolle ja kiskaiset vyötärön napit ja sivun vetoketjun kiinni. Toisekseen hameessa voi myös hiihtää kun avaa tarvittavan määrän vetoketjullista halkiota, eristepöksyissä meno ei ole niin kivaa. Kankaat on kevyttä nylonia ja eristemateriaalina on kevyttä kuitua. Lantioon ja helmaan elastiset vetonyörit sekä pari nappia ja avot, hamonen on valmis! ( P.S. Todetusti toimii myös toppina 95kg könsille, kuvamateriaalia saattaa seurata reissun jälkeen. Meidän vappujuhlissa on nimittäin dresscodena pikkumustat. )

Chapsit! Katu-uskomattomin talviretkeilyvaruste, ikinä.

Kahlauslahkeet ei kuulosta suoranaisesti arktisen retkeilijän varustevalinnalta. Realismi on kuitenkin se että jahka lähestytään Grönlannin länsirannikkoa niin homma voi mennä vesileikeiksi. Rannikolla jäätikkö sulaa ja syntyy puroja sekä jokia joissa saa läträtä. Reissu-Petet on näyttäneet kuvia heidän 2003 ylityksestä siellä ukot kiskoo munaskuukeleita myöden loskassa. Kahlauslahkeet tai tuttavallisemmin taisteluchapsit on vedenpitävästä kankaasta ommellut ylipitkät irtolahkeet jotka laitetaan kengän sisään ja ( kenkä ikään kuin uhrataan kastumaan ja priorisoidaan kuivia jalkoja ) vedetään ylös vyörärölle jolloin koko matkalla on umpinainen kangas ja siten pitäisi veden pysyä ulkona. Perussettinä kuorikangasta ja saumateippiä sekä väljä leikkaus. Jos muuten katsoo googlen kuvahaulla sanalla chapsit niin tulee vähän vastaavia systeemejä, materiaalit ja istuvuus on hieman eri.

Tuheroissa tarkenee, sauva sukeltaa sisälle käsineen alta olevasta neopreenireikäsestä.

Kun hieman kyseenalaisten varusteiden makuun on päästy niin jatketaan toki eli suuntana tuherot. Tuhero on ( ymmärtääkseni ) ihan kotimainen keksintö ja nerokas sinällään. Kylmissä keleissä kun tuppaa asioita paleltamaan ja erityisesti niitä jotka tuppaa olemaan näppärästi esillä elementtien armoilla. Käsille riittää tekemistä näissä hommissa ja erityisesti hiihtäessä käsi on jatkuvasti puristuneena sauvojen ympärillä sekä tuulen armoilla. Suomipoijjaat onkin aikanaan kehittäneet ikään kuin suojaavan sukan joka pitää nakit piilossa mutta käyttökelpoisina. Tuhero toimii yksinkertaisesti niin että tehdään pitkä ja tilava tuulenpitävä putkilo jossa on reikä sauvan kahvan läpiviemiseksi. Näin saadaan sauvaa puristava käsi suojaan ja tarvittaessa käden saa nopsaans operoimaan jotain enemmän tarkkuutta vaativaa helposti. Tuherossa voi sitten käytellä sopivaa hansikasta, meillä on myös jäätävän kylmiin keleihin tehty erikseen villaiset huovutetut erittäin paksut ja isot lapaset ikään kuin tuheroiden pariksi. Näihin mahtuu vielä ohut fleecehanska tai merinovillainen hanska alle jos haluaa. Perimätieto kertoo että aparaatin nimi tulee sisällä pyörivästä kosteudesta ja lämmöstä, meillä ei pitäisi menon olla kovinkaan kosteaa koska omamme on tehty hengittävästä softshellistä.

Prototyypit Sarekin koeajossa, väljyyttä näihin lisättiin ja vaihdettiin fleecevuori huopaiseen

Monoja saa nykyisellään erittäin laajalla skaalalla ja kaikenlaisiin lämpötiloihin. Tällä reissulla lämpötilavaihtelut voi heilua jäätikön laen tuulisiin -30c lukemiin ja loppumatkan liki hellekeleihin. Meidän monovaihtari on jykevä yksikerroksinen BC-mono joka on hyvä hiihtää ja sietää joka sietää myös remmijääraudan käyttämistä. Kylmempiä kelejä varten monoihin tehdään ns. overbootsit eli lisäpäälliset joilla parannetaan eristävyyttä. Näitä saa nykyisellään valmiinakin mutta haluttiin hieman saatavilla olevista eroavat ominaisuudet joten tehdään itse.

Laurilla on muutamat paleltumisherkät varvasyksilöt joten haluttiin runsaasti lisälämpöä jos tarvetta on. Monon päälle tulee ikään kuin välikenkä joka on valmistettu kolmen millimetrin huovasta. Päällimmäiseksi tulee kenkään ruuveilla kiinnitettävä cordura-päällinen joka kestää sangen reipasta kulutusta. Välihuovan voi ottaa pois jos meno käy liian kuumaksi. Yksi prototyyppi ponnistettiin harjoitusreissujen aikana ja itse lopputuotos on valmistumassa hyvää vauhtia. ( Valitettavasti lopputuotoksesta ei vielä kuvaa ole joten kuvassa prototyyppi! )

Rumat naamat saa piiloon myrskymaskiin.

Naama on herkästi alttiina erilaisille kärsimyksille, niin viimalle kuin auringollekin. Meillä on matkassa Julbon laskulasit ja aurinkolasit joihin molempiin on tehty pieniä fiilauksia. Laskulaseihin on modattu naamasuojus tuulenpitävästä fleecekankaasta. Kangas suojaa naamaan mutta samalla pysyy riittävän kaukana kasvoista sallien uloshengitysilman liikkumisen. Scottin safarimaskit on olleet monille patenttiratkaisu mutta me ei niihin olla tykästytty. Johtuuko sitten pulleista poskista vai mistä mutta kangassuojus tuntuu paremmalta vaihtarilta. Tätä pidetään naamalla kun tuulee kovaa tai myrskyää.

Meillä kun molemmilla on nenät naamassa ja ne tuppaa olemaan aika alttiita palamaan auringossa niin päätettiin panna ruutisarvet piiloon. Aurinkolaseihin saisi näppäriä nenäsuojuksia mutta haluttiin vähän suojaavammat vaihtarit joten tehtailtiin laseihin lisäosa joka suojaa nenän lisäksi poskipäitä. Josko selvittäisiin vähän kevyemmällä rasvanhölväyksellä.

Kaikenlaisia muitakin fiksailu ja rakenteluprojekteja saa sekä joutuu tekemään. Niistä suurimpina voi mainita keitinlaatikon ja latauslaatikon. Keitinlaatikko on siis kevyt boxi jossa kahta keitintä käytetään teltassa sisällä jollain tasolla turvallisesti. Toiset käyttää metallista kannellista ”umpilaatikkoa” ja toiset alumiinista alustaa jossa on kiinni palonkestävä kangas. Ajatus lyhykäisyydessään on tukahduttaa leimahtavat liekit ja toimittaa aparaatti ulos ilman että tuikataan ihmisiä tai omaisuutta. Meidän valinta on jälkimmäinen näistä kahdesta. Toistaiseksi meillä ei leimahduksia ole teltassa sattunut joten luottavaisesti mennään tällä systeemillä. Laitosta on viritelty jo pidemmän aikaa mutta saatiin muutamat ”ahaat” vielä tässä viime metreillä joten vekotinta pitää vielä hieman viritellä, yritetään saada kuva sitten trilogian viimeiseen postaukseen.

Koska elektroniikkaa reissuun lähtee aika ankara kavalkaadi niin pitää niitä a) suojata pakkaselta ja kolhuilta sekä b) saada ladattua reissun aikana. Elektroniikasta kirjaillaan enemmän tuonnempana joten esitellään latauslaatikkokin siinä samassa rumbassa.

Tässäpä tämä tällä kertaa, trilogian viimeinen episodi ”Sekalaisia seikkailuvempeleitä” ilmestyy toivottavasti heti tässä kinthaalla! 40 yötä jouluun on, eikun lähtöön. Siistiä sinällään, reissuun on vähemmän aikaa kuin itse reissu kestää, ihan ei vielä valmista ole vaikkakin luvat on paketissa ja kamatkin pitkälti. Tässä tulee varmasti kiihtyvällä tahdilla blogia, kysykää ihmeessä jos kysytyttää.

Highlander

savimo
Offline
Viimeksi kirjautunut: 1 vuosi 11 kuukautta sitten
Liittyi: 21.01.2015 - 13:26
Re: Arktinen varuste-trilogia, episodi 2

Tää on kyllä just sitä settiä,mitä kaipaa enemmän. Yksityiskohtaista infoa varusteista ja niiden fiksaamisesta. Mainiota!!

Highlander
Offline
Viimeksi kirjautunut: 3 päivää 3 tuntia sitten
Liittyi: 01.07.2011 - 17:19
Re: Arktinen varuste-trilogia, episodi 2

Hyvä jos maistuu, ollaan ajateltu niin että vuodatetaan nyt kun kerta joudutaan ittekin nuiden romppeiden kanssa painimaan. Olli on jopa napsinut työvaihekuvia joten yritetään saada nettisivuille jossain vaiheessa jotain vähän yksityiskohtaisempaakin selitystä jos joku innostuu askartelemaan!

Tässä on tulossa ainakin vielä se kolmas kama-postaus, vähän ruokahommia ja pikkusen muitakin kuvioita joten näpyteltävää riittää :D