1 viesti / 0 new
Sarekretkeilijä
Länsi-Padjelamtasta Akalle

Kesän ensimmäisestä vaelluksesta tuli lähes kopio 12 vuotta aiemmasta reitistä. Venekuljetuksen jälkeen nousin Sierggaluoktasta Gasak-järvelle, jonne leiriydyin. Tein päiväretken huipulle 1462 Blåmannsisenin viereen. Nousu on lopussa melko vaikea. Ainoa mahdollisuus on nähdäkseni pohjoiskulmasta, siihen, jonne ylösnousu kanttia pitkin vie. Kiva huippu ja mukavat näkymät. Lunta riittää. Jagnatjårrån maisemien kautta takaisin. Siirtymä seuraavana päivänä Guoblatjårrån huippujen 1014 ja 972 eteläpuolitse valtakunnanrajapyykille ja sieltä alas Raddujärven laaksoon porokämpän luokse eväille. En muista, kuinka läheltä kukkulaa972 menin aiemmin. Nyt menin aivan jyrkänten alta, jolloin laskua oli vähemmän. Tosin sitten joutuu laskemaan alemmas ja jos haluaa helpomaa alasmenoa, niin joutuu nousemaan 20 m ainakin rajapyykille. Toinen vaihtoehto olisi edetä alempaa ja nousta suoraan pyykille. Kai kukkuloiden välistäkin voi mennä, mutta kukkulan takaa jyrkemmin alas porokämpälle aluksi. Tauon jälkeen Radduvarren yli kahlaamolle. Maisemat ovat tosi mahtavat koko päivän hyvällä kelillä. Teltta jonnekin Gieriskopien varteen. Minä taas Nuortap Gieriskopen tuntumaan. Jos olisin jatkanut vähänmatkaa, olisi teltalta näkynyt Sarekin huippujen lisäksi koko järvi länsirantoineen mahtavasti.

Ragotshokka tuntui yhdeltä maailman parhaista näköalapaikoista., Järvet näkyvät upeasti ja niden takana mahtava Sarek. Mutta Norjan suuntaankin näkyy merenlahtea ja tuntureita siellä ja jylhä Ragon kansallispuisto. Seuraavana päivänä siirtymä Guovddelistshokan juurelle. Telttapaikkoja on mainiosti pienen lammen luona. Itse leiriydyin jo aiemmin ennen sitä ennen lampea olevan pienen kukkulan toiselle puolelle Vaikka Rsatejärveltä tulee puro lammelle, ennens itä pääsee yli salmesta itäpäässä eikä purokaan koviniso olisi ollut. Länsipäähänkin olisi päässyt lunta pitkin. Aiemmin Rastejärvi oli vaikuttanut jään alla olevalta vuonomaisten lampien kokoelmalta. On se kai järvimäisempi. Valitsin tällä kertaa reitin sen länsipuolitse. Ennen Rastejärveä on pieni suistolampare, jonka länsipuolella oli paha jyrkänne. Onneksi pääsin juuri ja juuri jyrkkää lumipenkkaa alas, jotta ei tarvinnut nousta korkealle ylös. Jyrkänteen välttää menemällä järvien/lampien itäpuolitse ja ylittämällä sitten puron järven pohjoispuolella.

Guovddeliksella sää oli pettymys. Norjassa oli pilviä. Onneksi näin Sarekin joten kuten puolipilvisessä säässä odoteltuani tuntikausia. Viime kerralla olin nähnyt Norjan puolen, mutta Sarekissa olivat olleet huiput pilvessä. Tiedän, että G on Ragon veroinen paikka omalla tavallaan. Huiputuspäivän jälkeen sää huononi ja pidin lepopäivän. En enää mennyt huipulle 903, vaan lähdin sitten uutena päivänä kohti Vielggispaktea. Hurrejohkan menin yli mutkassa ennen Virihaurea, jossa viimeinen koski on juuri ohitse. Sade oli ripsinyt lepopäivänä ja aamulla, mutta se loppui pian. Akan pohjoispuolella ja Sarekissa näkyi stavana koko päivän. Baktegiesjärven länsirannalta löytyi mainio leirialue ja siellä vietin toisen lepopäivän. Sitten Arranoaiven reunaa Gievgesjärvelle. lepopäivänä oli ripotellut vettä, mutta nyt oli pilviputa. Pilvet olivat n. 1600 metrissä ja ylikin välillä, joten maisemista sai aainakin hyvän aavistuksen ja niistä saattoi nytkin nauttia. Gievgesjärveltä talsin seuraavana päivänä Sallohauren saamelaiskylän kautta Padjelantareitille ja leiriydyin n. 700 m ennen Gisuristupaa puron varteen. Sää oli Norjassa hyvä, mutta Akka ja Sarekin korkeimmat huiput olivat pilvessä. Gisuris näkyi.

Seuraavana päivänä jatkoin Sjunvutjidisin rinteitä Rakkasjoen varteen. Joen ylitettyä on hyvä reitti nousta Akan eteläpuolellle pitkin joen vartta. Leiriydyin solan jälkeen n. 970 m korkealle. Vaikuttava telttapaikka. Akalle nousin kaksi kertaa, koska ensimmäinen kerta meni pieeen. Aamu oli ollut kirkas, mutta jo ennen kymmentä pilvet hyökkäsivät Sarekin yli ja estivät näkyvyyden. Seuraavana päivänä ne tulivat hitaammin, ja näin oikeastaan kaiken mahdollisen. Årjep Savllo vaimn kerkisi kadota pilveen. Reittini oli melko helppo. Teltalta ensin melkein neljä kilometriä ja sitten taas kahden läntisimmän pikkujäätikön välistä kanttia suroaan ylös. Koko nousuun meni vain kolme tuntia kumpanakin päivänä teltalta asti. Alas samaa tietä, mutta nyt saattoi käyttää lunta hyväksi jäätikön reunalla. Katselin mahdollisuutta palata Grundstenin neuvomaa reittiä eli Borgtoppenin ja Stortoppenin satulaan ja sieltä toisen jäätikön reunalumelle, mutta juuri siirtymä lumelta satulaan näytti toivottomalta. En ymmärrä, mistä siitä mennään. No enpä käynyt lähempää katsomassa. Tällä kertaa tuntui siltä, ettei kahden korkean huipun välinen "haket" ollutkaan niin hurja, etteikö siitä voisi meikäläinenkin mennä. En vain nähnyt mitään lisäarvoa matalammallakin huipulla käymisessä. Sieltä päin siis voi kuitenkin edetä tavalinenkin ihminen, jos nousee "väärää" kanttia tai tulee Akan pohjoispuolen rinteitä huipulle.

Suosittelen myös käymistä Vardotshokalla eli harjanteella järvien ja Gassalahkon välissä. Yllättävän hyvät näkymät mm. Suottasjohkalle ja Sarekiin/Niakille ym. ym. Muistin itse käydä siellä vasta lähtiessä, kun olin jo kaiken purkanut ja pakannut. Kierros harjanteella ja toisella korkeimmista huipuista kesti kaksi tuntia. Sitten talsin nopeaan tahtiin Änonjalmeen. En muistanut, koska laiva lähti. Saavuin paikalle klo 15:25 ja laiva lähtisikin jo klo 15:40 Ruotsin aikaa. No aikaaolisi ollut enemmän, silllä laiva oli yli puoli tuntia myöhässä. Akkajärven ylitys Storlulella oli myös elämys. Välillä tuntui, kuin olisi jossain Norjan vuonolla. Olikin viimeinen vuosi, kun Storlulella pääsee menemään. STF luopuu siitä eikä tiedetä, millaisilla paateilla ylityksiä tullaan järjestämään ja kenen toimesta.