1 viesti / 0 new
Sarekretkeilijä
Kanalberget, Lanjektjakka, Allak

Muutama havainto kesän retkeltä. Lähdin jo 29.6. maastoon. Ajankohta on hyvä itikoiden ja paarmojen puutteen vuoksi, mutta toisaalta maisemat ovat vielä hieman yksitoikkoiset huipuilta katsoen, koska lunta on aika paljon vuorten huipuilla. Ensimmäinen leiri oli Sarvesvaggen alussa Jiegnavaggen suun kohdalla. Toisen vein mahdollisimman lähelle Kanalbergetiä, koska sinne on aika rasittava matka. Huomasin telttapaikan jo kilometriä ennen Ridanjunesjågåsia, joten jäin siihen. Jokien yhtymäkohdassa on niitä runsaasti. Matka porokämppää vastapäisellä rannalla ennen olevalta plaanilta Nåiten alle on aika rankkaa. Kannattaa kulkea aika ylhäällä ja joesta etäällä ensi alkuun. Seurata porojen väyliä. Kanalbergetin lähestymiseen on kaksi vaihtoehtoa. Joko Tielmajavrasin länsipuolelta, mikä tietää helkutin jyrkkää aloitusta. Täältä ei kannata mennä, mutta hyväjalkaisetn ehkä tulla poispäin, koska maisemat myös Tielman huipuilta lienevät kuninkaalliset. Monet svenssonit telttailevat tuolla järvellä eli kipuavat jyrkänteen rinkan kanssa. Ridanjunesjågsjin länsipuoli on hyvää kävellä, itäpuoli paskempi ja rajusti. Tämän totesin jo viime vuonna. Telttapaikkani ei lisännyt rasitusta yhtään, sillä siitä pääsi suoraan ylös rinteelle. Heti alkuun kannattaa nousta jopa yli sen korkeuden, jossa laakso myöhemmin törmää jäätikköön. On helppo kävellä ja pian tulee pari purouomaa, joista pääsee vain tuolla korkeudella vaivattomasti ylitse, toista umikinosta pitkin.

Kanalbergetrin rinteet alkavat juuri tuolta jäätikön reunalta. Ridanjunesjågåsji oli taas aivan helppo ylittää mistä vain. Tarina kertoo ,että se voisi olla joskus pahakin. Pitkällä helteellä? Illlalla se oli aivan yhtä helppo ensimmäisen melko lämpimän ja kirkkaan päivän jälkeen. Rinteet purolta satulaan ovat melko rankkoja, vaikka kävelee loivinta osuutta. Matkan ajankohta sotki juttua, sillä rinteessä oli paljon lumilaikkuja, jotka alun kovaa kinosta lukuun ottamatta muuttuivat melko pehmeiksi. Oli siis siirryttävä pian kiville, siellä missä voi. Lumilaikkuja oli paljon ja ne olivat suureksi osaksi sulaneet kahden viikon päästä Pårtelta tiirailun perusteella. Onneksi aivan huipun tuntumassa tasanteen jälkeen lumi alkoi kantaa. Huipulla lumi esti menemästä aivan reunalle, mutta kinoksen ylikin näkyi hyvin ja huippukinoksen sivusta. Kanalberget on aivan mahtava näköalapaikka. Valitettavasti en voinut kulkea Tielman kautta takaisin, koska totesin hangen upottavaksi satulassa ja se olisi kai sitä koko osuuden. Alue siellä ja jäätikköjen ympärillä oli yhtä lumikenttää lähes vielä. No ehkäpä nivelrikkoiset polveni olisivat menneet sököiksi siinä loppujyrkässä alas laaksoon. Nyt menin takaisin samaa tietä ja pehmeä hanki säästi jalkoja paljon, koska sitä saattoi laskea pyllymäkeä.

Lumi teki myös sen, että aurinko poltti sen tehostamana poskeni. Ei tosin niin pahasti ehkä ihan, kuin Galdhopiggenillä, mikä johtui siitä, että huipulla oli oltava pitkän aikaa takki päällä tuulen vuoksi. Luulin ottaneeni mukaan palaneen ihon hoitovoidetta, mutta olinkin ottanut tehokasta aurinkovoidetta sen sijaan. Palaminen olisi siis voitu estää. No laitoin sitä sitten naamaan loppuretkellä. Myöss alahuuli lähes halkesi ja huulivoide juuri ja juuri piti sen kurissa koko loppuretken. Muuten olisi tullut retki apteekkiin dopingvoidetta hakemaan, jos huulista olisi ollut mitään jäljellä reissun jälkeen. 

Lepopäivää en suonut itseleni huiputuksen jälkeenkään, koska halusin nähdä Neijdarieppevaggen hyvässä säässä: Siispä neljäs päivä ryynäystä. Aurinko oli lämmin ja vaellus poropoluilla sujui vain joka purossa lakkia kastamalla. Ridajiegnalta tuleva pikkupuro tuntui kasvattaneen tuplasti voimaansa kahden hellepäivän sulamisen vuoksi, mutta se on silti helppo ylittää. Neijdarieppevaggessa tunnetusti on syytä valita Alggavaggeen päin kuljettaesssa pohjoispuoli jokea. Teltan pystytin laakson suulle, hieman laskeuduttuani. Sitten tulikin matalapaine ja sain kaivatun lepopäivän. Pitkä säätiedotus oli mennyt uusiksi eikä iso poutakausi alkanutkaan vielä viiteen päivään siitä lukien. Seuraavana päivänä kvelin Alggavaggen toiseen päähän, koska halusin Skårvatjåkkalle. Sinne en kuitenkaan päässyt, koska pilvisiä päiviä riitti. Välissä näkyi kuitenkin vähän maisemia hetkellisesti.  Alggavaggessa en malttanut mennä vastapuolen polulle, koska se olisi lisännyt matkaa. Lähdin vaeltamaan etelärinteitä. Pian saavuin pajukkoiselle osuudelle, mutta poropolkuja pitkin niistä pääsi ihan hyvin läpi. Kai niitä ihmisetkin kulkivat. Matkan ajankohdan vuoksi en Sarekin ytimessäkään juuri ihmisiä nähnyt, mutta nyt sitten juuri Alggavaggessa näin joen yli lähtiessä kolme ihmistä ja heti perään kaksi.

En malttanut odottaa sään poutaantumista, koska Lanjektjåkkå ja uudet maisemat alkoivat kiinnostaa. Valitettavasti lähtiessäni sää muuttui taas tihkusateeksi, joten en Guopervaggesta paljoakaan nähnyt enkä myöskään Nasavaggesta. Nasavaggen jälkeen korkeuden pudotessa telttapaikkoja löytyy runsaaasti jeti 900 m tienoilta eteenpäin. Tihkusateet ja pilvet jatkuivat vielä päivän, joten jouduin pitmään lepoa. Sitten tulikin kaunis aamu ja päivä, joten Lanjektjåkkån huiputus onnistui täydellisesti. Paluumatkalla kävin vielä katsomassa Nasavaggea ja uimassa järvessä. Totesin sielläkin olleen teltapaikkoja jo tullessani. Lanjektjåkkå on huima näköalapaikka ja sinne pääsee todella vaivattomasti. Helpommin tietenkin vielä Alkajärveltä.

Sitten lähdinkin jo Padjelantaan. Mattoaiven kohdalla oli rinteessä paljon purouomia ja pajuja. Jos olisin tullut toiseen suuntaan, olisi reitin valinta ollut helpompi. Näytti, että aivan alhaalla n. 700 metrissä olisi ollut paljon harjanteita oikeaan suuntaan. Vielä paremmin olisi kai päässyt ihan ylhäällä. No nytkin oli poroväyliä. Nousin sitten Mulkan ja Allakin väliin järvele 1078, jonka luona on laskupuron suulla hyviä teltapaikkoja. Täältä onkin vain 300 metrin nousu aivan uskomattomalle näköalapaikalle Allaktshokkalle. Pitkä poutasää oli alkanut ja juuri ajoissa, sillä Padjelantassa parasta on juuri maisemien kauneus. Vuorelta palattuani siirsin teltan lammelle 797, jossa onkin aika huonosti telttapaikkoja. Puroja sentään löytyy. UImapaikkojakin on aika niukasti. Täältä käsin kävin kävelemässä seuraavana päivänä Jauregasskassa ja uimassa Virihaure-järvessä. Vesi oli kuin avannossa, mutta se virkisti helteellä. Sitten olikin aika poistua. Lähdin Allakin eteläpuolitse ja ennen jyrkkää totesin lammen ja puron, jossa olisi ollut unelmaleiri, koska heti noustessa olisi nähnyt Suljitelmat ja paljon muuta. Grundsten sanoo poistumisen olevan kätevä rantajyrkkää pitkin. Itse laskeuduin aivan alas ja menin Ajajärven rantahiekkaa hyväksi käyttäen suoalueelle, josta olikin pari rankempaa kilometriä haahuiltava kohti Padjelantareittiä.

Hyttysiä alkoi esiintyä jonkin verran Padjelantassa. Koska sää jatkui hyvänä ja 16.7. oli ennsutettu kirkasta koko seudulle, päätin käydä vielä ainakin Pårtella. Siispä majatalossa uusi pakkaus ja menoksi. Pårten polulla hyttysiä olikin jo kohtalkaisesti ja päivän noustua myös paarmoja. Pårten huiputus onnistui loistavassa kelissä ja sain sieltä kuvia, kun vuonna 2005 ei kameraa ollut ollut mukana. Boarekin koko harjanne oli käveltävä, joten päivä oli rankka. Sieltä näkee kuitenkin hyvin jäätikön ja maisemia Pårten takaa sekä sisämaahan. Rankka päivä vaati lepopäivän. Sen jälkeen olikin edessä poistuminen 28 asteen helteessä ja jatkuvan paarmahyökkäyksen kohteena. Oli isoja, pieniä ja keksikokoisia. Uiminen ja evästauot olivat vielä kovempaa paarmasotaa kuin kävely, mutta olipahan jotain tekemistä tutun polun lompsimisen ohella.