1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus
Uncle
Offline
Viimeksi kirjautunut: 2 kuukautta 6 päivää sitten
Liittyi: 21.05.2003 - 15:59
Pieni vaelluskertomus: Didnujoki - Lossu - Pitsusjärvi - Halti - Kilpisjärvi

Kävimme elokuun alussa Didnujoen / Lossujärven kautta Haltille ja sieltä Meekonjärven kautta takaisin Kilpisjärvelle. Olen käynyt Haltilla -96 kesällä ja -02 talvella. Nyt 21 vuotta myöhemmin palasimme kesäisiin Haltin maisemiin.

Päivä 1 - Didnujoen P-paikka - Lossujärvi n 12km
Auton jätimme Luontotalon parkkipaikalle josta otimme taksin Didnujoen P-paikalle. Hintaa matkalle tuli 45€. Tilataksin taka-akseli kolisi siihen malliin että reipas huolto olisi paikallaan. Kuin sattumalta taksi sai paluukyydille matkustajat kahdesta naisesta jotka lopettivat vaelluksen P-paikalle.
Rinkat selkään ja menoksi. Kello oli aikalailla 17. Siitä nousemaan kohti Lossujärveä. Hiekkatie vei voimalaitokselle josta jatkoimme joen eteläpuolta. Polku haarailee aikalailla ja parissa kohtaa piti tarkastaa kartalta että varmasti emme käänny liikaa etelään. Reitti on aika selkeä ja kun muutaman tarinan luettuani mahdollisesta "väärän joen" seuraamisesta emme meneet tuohon "ansaan". Ylityksen jälkeen alkoi sade joka vei menessään näkyvyyden. Jatkoimme nousua ja Urtaslaakson sumu nousi myös Didnujoelle joten näkyvyys heikkeni entisestään. Tulimme Norjan tuvalle n 21.40. Aamun aikainen herätys ja pitkä automatka antoivat vaellusvauhdille tasoitusta.

Päivä 2. Lossujärvi - Pitsusjärvi n 17 km.
Eilinen otti veronsa ja heräsimme vasta 9.30. Aamu oli harmaa. Sumu oli edelleen paikallaan ja sade oli enemmän kuin lähellä. Norjan puolen tupa oli sisältä siisti mutta ulkopuoli on jotain mitä Suomen puolen tuvissa usein ei nää: jätekasoja -säilykepurkkeja, pulloja, rautaromua jne. Puita oli kerätty kasa tuvan kupeeseen (puuvajaa ei ole) mutta kirves ei kuulu tuvan varustukseen. Kaverini teroittaa sahan Leahtermanin viilalla ja tuvasta löytyvän Mora-puukon ja vasaran avulla saamme tehtyä vähän polttopuita jotta yöllä n kahden aikaan saapuneet nuori poika ja nainen saavat varusteensa kuivaksi. Lähdemme heidän vielä nukkuessaan klo 11.20 kohti Urtasjoen vartta ja Pitsusjärveä. Rajamuodollisuudet olivat karut ja lyhyet: rinkka tungetaan poroaidan ali ja itse perässä. Parisataa poroa katselee touhujamme mutta pysyttelevät turvarajan paremmalla puolella. Pysähdymme hetkeksi Suomen puolen Lossujärven tuvalle joka olikin ollut täynnä edellisen yön. Matka jatkuu Urtasjoen vartta pitkin. Sade alkaa ja kivet muuttuvat liukkaiksi - tai lähinnä kai se sammal kivien päällä on se joka sen liukkauden tekee.  Polut risteilevät eikä pääväylää oikein ole. Otamme aina sopivamman ja jatkamme. Yhden vaelluspariskunnan ohitamme ja vähän myöhemmin partioporukan jossa oli toistakymmentä vaeltajaa. Pidämme lounastauon Urtashotellilla (Urho Wiik Hotels) ja repeilemme kesällä kirjoitetulle hotelin säännöille. Ja kuka voisi hymyilemättä sytyttää tulta kaminaan jonka nimi on "Juudas". Tupa on paremmassa kunnossa kuin vuonna -02 eli jotain ylläpitoa on. Jatkamme kohti Pitsusjoen kahlaamoa. Tulemme kahlaamolle "ylempää" reittiä pitkin eli tulemme "Poliisien tuvalle". Kahlaamo on "alemman" tuvan kohdalla. Vettä joessa on aikalailla mutta aika helposti pääsemme yli. Ylityksen jälkeen matka jatkui kohti Pitsusjärvelä. Pieni  tauko Pitsuskönkäällä josta matka jatkuu Pitsusjärven tuvalle. Perillä olemme n klo 21. Tupa on täynnä - siis telttaan.

Päivä 3. Pitsusjärvi - Halti - Pitsusjärvi n 16 km - Meekojärvi n.11 km Yht 27km
Kello soi 7.45. Tänään suunitelmissa on nousu Haltille ja sitten leirin siirto mahdollisimman lähelle Meekonjärveä. Aamu on aika hieno - jopa aurinko tervehtii ja Haltin huippu on avoinna. Lähdemme matkaan päivärepulla n. 9.20 matka sujuu joutuin. Tällä kertaa eivät ylitettävät purot / joet eivät vaadi vaelluskenkien riisumista. Tulemme risteykseen jossa polku haarautuu kohti Haltin autio- ja varaustupaa ja toinen haara vie kohti Haltin huippua. Risteyksessä olevassa viitassa : Halti 4.5 km. Ei ikinä ainakaan tuota viitoitettua polkua pitkin. En tiedä mistä tuo 4.5km on tempaistu mutta max 3 km on tuolta viitalta huipulle. Huipulle saavumme - pienen sateen alkaessa -  klo 12.40 eli matka Pitsusjärveltä otti 3h20min. Huipulla oli neljän hengen seurue ja 4 vaeltajaa saapui vielä meidän jälkeen. Huipulla on uuttuuttaan kiiltävä laatikko jossa huiputuskirjaa säilytetään. Kuvien ja Jalluryyppyjen jälkeen lähdimme 13.30 takaisin kohti Pitsusjärveä jossa olimme n klo 16.10 eli huiputusreissu kesti n. 6h30min. Päivällinen, leirin purku ja kohti Meekonjärveä n klo 18. Sataa. Lähdimme sillä meiningillä että siirrämme leiriä kohti Meekonjärveä sinne asti kuin jaksamme. Sade loppuu Pitsuskönkäällä ja mieliala vähän nousee. Vähän kuin itsekseen käy niin että löydämme itsemme klo 22.4 Meekonjärven varaustuvan pihalta. Teltta pystyyn ja unta nuppiin.

Päivä 4. Meekonjärvi - Kuonjarjoki- Saarijärvi - Kilpisjärvi. N. 32km.
Heräämme seitsemän jälkeen ilman sen kummaisempaa herätystä. Varaustuvalla on 12 henkilön porkukka joka tekee aamutoimia samoihin aikoihin. Päivän sää näyttää lupaavalta. Leiri purkuun ja solalle n klo 9.20. Matka taittuu joutuin - maasto on alkunousun jälkeen helppokulkuista. Puhelinverkkoa (testattu Telian liittymällä) haluaville sitä löytyy Kahperusvaaran jälkeen muutaman kilometrin ajan. Seuraavan kerran kuuluvuutta on sitten Teemalonvaaran jälkeen (Saanan jo näkyessä) Olemme Kuonjarjoen autiotuvalla n 13.30. Lounasta ja kohti Saarijärveä klo 14.30. Matka taittuu aika kevyesti ja pääsemme Saarijärvelle klo 18.30. Autiotuvan puolella on 3 henkilöä mutta luultavasti tupa tulee täyttymään koska tyypillisesti Kilpisjärvelle saavutaan iltapäivällä ja Saarijärven tupa on n 12 km päässä jolloin se on luonnollinen yöpaikka. Syömme vähän ja jatkamme kohti Kilpisjärveä ja tarvittaessa jäämme välillle yöksi. Matka taittuu kuitenkin aika hyvällä jalalla ja perillä Kilpisjärven Luontotalolla olemme n 22.50.
Koko reissu 3 vrk ja 6h. Ei tämän ihan näin nopea reissu pitänyt olla mutta joskus näin vaan käy.

Mikä on muuttunut vuoden -96 reissun jälkeen:

- Roskia ei reitillä pahemmin näkynyt - hyvä hyvä!! Tässä on selkeä muutos.

- Lentotoiminta on aika aktiivista - sekä vesitaso- että helikopteriliikennettä yllättävän paljon.
- Maastoajoneuvon (mönkijä) jälkiä löytyy aika paljon.
- Polut pääreitillä (Pitsusjärvi - Kilpisjärvi) ovat osin jo aika kuluneet.
- Suomen puolen autiotuvat ovat hyvässä kunnossa. Nykyisin tuvilla on omat WC:t naisille ja miehille. Hyvä niin.
- Reitti Pitsusjärveltä Haltille on merkattu kuten muukin reitti oransipäisillä tolpilla
- Saarijärven tupa on maalattu sitten viime käynnin.
- Kuonjarjoen tupa on edelleen todella hyvässä kunnossa. Se oli uusi vuonna -02. Vanha tupa on puretttu.
- Cahkaljärvi - Luontotupa välille oli maastoon raivattu kummallinen leveä ura. Maasto näytti lähinnä "raiskatulta".  En ymmärrätänyt uran tarkoitusta - ei ole ainakaan autolla ajokelpoinen. Mikä lie. Kelkkaura järvelle?
- Meekonjärvellä pahtan pahimmän rakkakivikon päälle on rakennettu pitkospuut. Myös Saarijärvi - Kilpisjärvi välillä Muurivaaran läntisellä rinteellä on rakennettu aika pitkät pitkospuut pienen rinnesuon yli.

Vaellusterveisin

-Uncle

 

jeppe jääkarhu
Offline
Viimeksi kirjautunut: 2 viikkoa 2 päivää sitten
Liittyi: 28.10.2010 - 11:23

Mukava kertomus ja toi muistoja mieleen. Kävelimme saman reitin, tosin kuudessa päivässä muutama vuosi sitten. Saman tyyppiset kokemukset kelistä ja polkujen kunnosta, alkavat olla todella syvään uurrettuja paikotellen. Kiitokset reissukertomuksen jakamisesta.