1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus
Ville T
Käyttäjän Ville T kuva

[quote=Cooler]Mutta se missä taatusti Suomi on paras paikka, niin sokeiden sukelluksessa merellä, tuolla itämerellä saa kirkasnäköinenkin olla ihmemies jotta eteensä näkee....[/quote]

Itämeri tarjoaa upeita sukelluspaikkoja, eikä ole edes väliä puhutaanko koko Itämerestä vai ainoastaan Suomenlahdesta. Itse asiassa Suomenlahti tarjoaa yhden maailman parhaimmista hylkysukelluspaikoista; pimeys, vähähappisuus ja -suolaisuus sekä kylmyys tekevät Suomenlahden pohjasta oikean hylkykellarin.

Totta on, että olosuhteet ovat vaativat, senpä takia kotivesiemme hylyt ovat harvoin "tapetilla" ulkomailla. Isoimmat haasteet ovat pimeys ja kylmyys, jotka vaativat ihan oikeasti hyviä varusteita. Näkyvyys on mitä on, kuitenkin parempi mitä urbaanit legendat kertovat. Syvällä vesi on usein kirkasta, mutta luonnonvaloa ei juuri ole. Voimakkaat merivirrat tai vuorovedet meiltä onneksi puuttuvat.

Relaa
Käyttäjän Relaa kuva

Tämä on hyvä keskustelu kiinnostavasta aiheesta. Kiitos kaikille!

Ehdotus innokkaille liittyen ketjun sivujuonteeseen outdoor-lajeista:

Pitäisikö yksinkertaisesti suomentaa Wikipedian Outdoor recreation-sivu suomenkieliseksi Ulkoiluharrastukset-sivuksi? Siinä on kiinnostavia määritelmiä ja jaotteluja. Ensimmäisessä vaiheessa siis pitäisi hyvin suoraviivaisesti vain kääntää enkkusivu koska Wikipedia toimii yleensä niin. Toisessa vaiheessa voisi sitten alkaa uudestaan jopa kehittää ja muokata Ulkoiluharrastusten määritelmää.

Kiinnostuneille suomentajille tulee Relaan t-paita ja/tai pääsylippuja Relaan tapahtumiin (Bicycle Film Festival Helsinki, Helsinki Adventure Night, Vapaalaskuiltamat).

---------------------------------------
Elämä on ulkona. Relaa netissä.
---------------------------------------

Plo

[quote=niilo]Retkiluistelulle Suomi ja Ruotsi ovat tosiaan parhaat paikat maailmassa, aikaisin jäätyvistä tunturijärvistä aina useimmiten vasta kevättalvella parhaimmillaan oleviin merenulapoihin asti, ja kaikkea siltä väliltä.[/quote]

Retkiluisteluolosuhteita voisi kehittää edelleen konevoiman turvin niin kuin jossain päin Suomea tehdäänkin. "Joka talvi ylläpidämme hoidettua retkiluistelureittiä Oravista Linnansaareen ja sieltä Porosalmelle (Järvisydämeen). Suomen upeimmassa järviluonnossa kulkevaa jääreittiä on yhteensä n. 40 km kun sää sallii. Retkiluistelu ja potkukelkkailu ovat kaikille sopivia tapoja nauttia talvisesta järviluonnosta ja hankien kimmellyksestä yksin tai hyvässä seurassa. Retkiluistelupäiväkirjassa tietoa jään ja reitin kunnosta."

http://www.saimaaholiday.net/oravi/index.php?page=luistelureitti

Plo

PeeTee

[quote=Relaa]

Pitäisikö yksinkertaisesti suomentaa Wikipedian Outdoor recreation-sivu suomenkieliseksi Ulkoiluharrastukset-sivuksi?[/quote]

Wikipediassa jenkit listaavat ulkoiluun myös esim. purjehduksen. Ruotsalaiset taas esim. grillauksen ja sienestyksen. Kovin on vaihtelevia käsitykset siitä mitä ulkoilu ja outdoor on.

leinan

Koiravaljakkoajolle eri luokissaan voisi olla todella hyvät olosuhteet. Paljon metsäautoteitä syystreeniin, luminen talvi ja mahdollisuus rahoittaa harrastusta tekemällä turistikeikkaa. Jostain syystä laji on siltikin marginaalissa. 

Markku Jussila

[quote=Ville T]

Itämeri tarjoaa upeita sukelluspaikkoja, eikä ole edes väliä puhutaanko koko Itämerestä vai ainoastaan Suomenlahdesta. Itse asiassa Suomenlahti tarjoaa yhden maailman parhaimmista hylkysukelluspaikoista; pimeys, vähähappisuus ja -suolaisuus sekä kylmyys tekevät Suomenlahden pohjasta oikean hylkykellarin.

Totta on, että olosuhteet ovat vaativat, senpä takia kotivesiemme hylyt ovat harvoin "tapetilla" ulkomailla. Isoimmat haasteet ovat pimeys ja kylmyys, jotka vaativat ihan oikeasti hyviä varusteita. Näkyvyys on mitä on, kuitenkin parempi mitä urbaanit legendat kertovat. Syvällä vesi on usein kirkasta, mutta luonnonvaloa ei juuri ole. Voimakkaat merivirrat tai vuorovedet meiltä onneksi puuttuvat.

[/quote]

Helsingin Sanomissa tänään artikkelia Suomen hylkysukelluksesta: Suomen ensimmäinen rakennettu hylkypuisto jumiutui lupakiistaan.

Ei ne olosuhteet ihan huonot voi olla jos joku meinaa kannattavasti upotella lisää hylkyjä mereen hylkysukeltajia varten. Jopa hylkysukellusturismia siis esiintyy.

Mutta onko hylkysukelluksen olosuhteet ihan OK ja yllättävänkin hyvän verrattuna yleiseen käsitykseen? Vai onko ne tosiaan maailmalaajuisesti huiput ja jossain maailman top-5:ssä? Tässähän ei nimittäin ollut ideana listata "ihan ok" tai "aikas hyväkin" tasoisia Suomilajeja, vaan ne harvat missä ollaan ihan korkeimmalla huipulla.

Hienoa jos joku sukellusta tunteva viitsii sanoa tuohon vielä oman mielipiteensä.

[quote=leinan]Koiravaljakkoajolle eri luokissaan voisi olla todella hyvät olosuhteet. Paljon metsäautoteitä syystreeniin, luminen talvi ja mahdollisuus rahoittaa harrastusta tekemällä turistikeikkaa. Jostain syystä laji on siltikin marginaalissa.[/quote]

No enpäs ollut ajatellut että koiravaljakkoajelua voisi ajatella "tavallisten ihmisten" säännöllisenä aktiiviharrastuksena. Vaatii itselläni vähän pureskelua tuo ajatus.

Onko Suomessa siis paljonkin rekikoiratarhoja, joista saa "vuokrattua" omaan vapaaseen retkikäyttöön koirat ja reen? Ja onko jotain valjakkokuskikursseja tai -tutkintoja, joiden avulla jotenkin standardisti voi todistaa koiratarhureille olevansa riittävän osaava kuski saadakseen koirat ja reen aina helposti omaan vapaaseen käyttöönsä?

Minä olin luullut ettei koiravaljakkoa oikein mistään saa omaan vapaaseen käyttöön, vaan valjakkoajelussa ollaan Suomessa aina koiratarhurin tai koiratarhurin valjakkoyrittäjäkaverin järjestämien retkien ja pelkkien valmiiden reittien armoilla.

Korpijaakko

[quote=Markku Jussila][quote=leinan]Koiravaljakkoajolle eri luokissaan voisi olla todella hyvät olosuhteet. Paljon metsäautoteitä syystreeniin, luminen talvi ja mahdollisuus rahoittaa harrastusta tekemällä turistikeikkaa. Jostain syystä laji on siltikin marginaalissa.[/quote]

No enpäs ollut ajatellut että koiravaljakkoajelua voisi ajatella "tavallisten ihmisten" säännöllisenä aktiiviharrastuksena. Vaatii itselläni vähän pureskelua tuo ajatus.

Onko Suomessa siis paljonkin rekikoiratarhoja, joista saa "vuokrattua" omaan vapaaseen retkikäyttöön koirat ja reen? Ja onko jotain valjakkokuskikursseja tai -tutkintoja, joiden avulla jotenkin standardisti voi todistaa koiratarhureille olevansa riittävän osaava kuski saadakseen koirat ja reen aina helposti omaan vapaaseen käyttöönsä?

Minä olin luullut ettei koiravaljakkoa oikein mistään saa omaan vapaaseen käyttöön, vaan valjakkoajelussa ollaan Suomessa aina koiratarhurin tai koiratarhurin valjakkoyrittäjäkaverin järjestämien retkien ja pelkkien valmiiden reittien armoilla.

[/quote]

Markun kysymyksiin vastaukset ovat jokseenkin ei, ei ja ei.

Mutta kyllähän koiravaljakkoajelu voi olla tavallisen ihmisen säännöllinen aktiiviharrastus. Tämä toki käytännössä edellyttää omia koiria, mutta edellyttäähän moni muukin harrastus "välineiden" omistamista tai ainakin aktiivinen harrastaminen johtaa siihen hyvin nopeasti. Toinen vaihtoehto voisi olla niin hyvät välit paikalliseenn yrittäjään, että häneltä saisi vuokrattua omaan käyttöön koiria ja reet. Tämäkään ei todennäköisesti onnistu vaan sillä, että marssii pihaan, juttelee hetken mukavia ja vuokraa sitten valjakon. Todennäköisesti pitää ensin olla maksavana asiakkaana safareilla ja/tai puuhastella (vapaaehtois)työvoimana koirien kanssa, kunnes keskinäinen luottamus on saavutettu ja oma osaaminen riittävällä tasolla.

Kyllä Suomi on koiravaljakointiin hyvä maa, mutten ole ihan varma maailmankärjestä. Meillä on siihen liittyen aika ohkainen historia ja kulttuuri jos verrataan vaikka Alaskaan, Kanadaan, Grönlantiin ja Siperian alueisiin. Toki siihen jää vielä paikka Top 5:ssä ellei Norja tai Ruotsi mene ohi? Urheilumielessä Norja voisi mielestäni mennäkin ohi, mutta en osaa sanoa harrastuksena?

Lisäksi pitäisi itse aika optimistisena harrastuksen rahoittamista turistikeikkaa tekemällä. Ei ole kultakaivos se ala. Jotain voi toki tienata, mutta usemmiten koiravaljakkoharrastaminen on enemmänkin elämäntapa.

Koirapuolella astetta helpommin lähestyttävä olisi koirahiihto, mutta ainakin toistaiseksi harrastuspaikkoja on siihen sen verrna rajoitetusti ja kanssahiihtäjien suhtautuminen ilmeisen vihamielistä, etten laittaisi listalle. Vai onko harrastajilla muita näkemyksiä?

Mitenkäs, voiko moottoroitu harrastus olla outdooria? Esim. moottorikelkkailuunhan meillä on varmasti maailmanluokan mahkut. Itsellä ei ole kyllä mitään hinkua laittaa moottoriurheilua listalle.

akallio

"Outdoor-lajissa", jota fennomaani saattaisi ulkoilulajiksikin kutsua, outdoor on varmaan se selvä osa. Mutta pitäisi päättää, että mitä laji tarkoittaa. Onko esimerkiksi ulkoilmashakki outdoor-laji?

Pitääkö lajin olla urheilulaji? Se ei tietysti paljon selkiytä, kun sitten tulee kysymys, että mitä on urheilu.

Vai riittääkö lajiksi, että kyseessä on jotenkin vakioitu ja vakiintunut harrastamisen tapa. Silloin se ulkoilmashakkikin pitäisi tietysti laskea.

Tarkempi, ja suomen kieltä oleva, nimitys olisi varmaan luontoulkoilu-urheilulaji... Smile

 

niilo

[quote]

Koirapuolella astetta helpommin lähestyttävä olisi koirahiihto, mutta ainakin toistaiseksi harrastuspaikkoja on siihen sen verrna rajoitetusti ja kanssahiihtäjien suhtautuminen ilmeisen vihamielistä, etten laittaisi listalle. Vai onko harrastajilla muita näkemyksiä?

[/quote]

Kerran Kuusamossa Kitkajärven rannalla osuin rekikoiratarhalle, sain puhuttua itselleni yhden vetokoiran koirahiihtoa varten ilman mitään aik. kokemusta koko touhusta. Sitten viiletettiin Kitkan yli Tolvan kylään ja vielä takaisinkin, luistelusuksilla kelkkauralla mainiota puuhaa, vieläkin kiitollinen tarhurille(ja hauvalle:).

vesa

 Pari huomiota.

Jokamiehenoikeus: Melkein ainutlaatuinen systeemi, siis että ihan oikeasti voit mennä harrastamaan mihin vain kunhan käytät oikeuttasi maalaisjärjellä. Jos et mykkänä piilottele pusikoissa niin voit vaikka pystyttää telttasi pihapiiriinkin, vanhat tavat sallivat senkin kunhan kysyt luvan.

Suunnistus: Ei vaadi upeita maisemia vaan sopivasti vaihtoehtoja radan tekoon. Ehdoton huippujuttu on kuntorastijärjestelmä; missä muualla voit käydä monta kertaa viikossa (pienen ajomatkan päässä) suunnistamassa valmilla radalla ajanottoineen? Esimerkiksi USAn lännessä on mahdollista suunnistaa tunnin ajomatkan puitteissa kaikissa mahdollisissa maastoissa, mutta rastit ovat ehkä kerran kesässä.

Koiravaljakko: Perinne hävinnyt vuosien varrella, mutta koiravaljakot ovat olleet täälläkin käytössä tuhansia vuosia ennen hevosia tai poroja.

steppenwolf

Melonnan sijoittaminen listalle asioita, joissa Suomi on maailman kärkiluokkaa on hieman mietityttävä. Melontamaastot ovat mainiot, mutta täkäläinen melontakausi on lyhyen puoleinen. Tiukkojen talvien takia avovesikausi on omalta kohdaltani muutamana viime vuotena ollut huhti-toukokuun taitteesta marras-joulukuulle, ja pimeys (ja veden kylmyys) rajoittaa lokakuussa jo aika tehokkaasti. Maisemista ei silloin enää paljon pääse nauttimaan.

Korpijaakko

[quote=vesa]

Koiravaljakko: Perinne hävinnyt vuosien varrella, mutta koiravaljakot ovat olleet täälläkin käytössä tuhansia vuosia ennen hevosia tai poroja.

[/quote]

Olisiko jotain referenssejä tuohon koiravaljakoiden historialliseen (ja mahdolliseen esihistorialliseen) käyttöön Suomessa? Aihe kiinnostaa kovasti, mutten ole törmännyt paljon 1900-luvun alkupuolta vanhempiin mainintoihin. Toisaalta, en ole aktiivisesti etsinytkään.

vesa

Koiravaljakot Suomen alueella taitaa olla kuitenkin tulkinnallinen juttu, siitä on ollut pohdintaa kun tuhansia vuosia vanhoja reenjalaksia on löytynyt. Mutta jos ajattelee, että lähimmät koiravaljakot ovat nykyäänkin käytössä tässä samalla mantereella jonkun matkan itään päin, niin miksipä ei täälläkin.

Markku Jussila

Koiravaljakkoajelussa kyse (valitettavasti) niin pienestä lajista etten tiedä voiko sitä varsinaisesti kutsua lajiksi vai vain jonkun yleisemmin tunnetun lajin (vaellus, retkihiihto,...) yhdeksi spesiaalimuodoksi. Mutta kasvupotentiaalia koiravaljakkoajelulla olisi tämän perustella paljon. Hienoa jos Suomeen paljon tarhoja, joista kiinnostuneet ja perustaidot opetelleet harrastajat saisivat nykyistä vapaammin vuokrata koirat ja valjakkokamat vapaaseen käyttöönsä.

Lajina koiravaljakkoajelu on niin pieni että jos sellaisia marginaalitouhuja alkaa miettiä niin joutuu heti kättelyssä listaamaan Härmähuippulajeihin "järviuinnin",  jota esim. Englannissa pidetään omana muodikkaana lajinaan ja jolla on paljon harrastajia tai ainakin wannabe-harrastajia.

Mulle on edelleen kysymysmerkki pitäisikö cyclocross pitää listalla vai ei. Muutenkin tuntuu mielipiteet olevan aika ennallaan. Toinen kysymysmerkki on suunnistus. Ilmeisesti suunnistuksessa Suomi on kulttuurin ja infran ansiosta todella huippu mutta osittain samoja maastoja hyödyntävässä maastojuoksussa taas ollaan korkeintaan keskitasoa. Jos tuo pitää paikkansa niin metsiä, polkuja ja metsäteitä hyödyntävänä lajina voisi cyclocrossin tilalle tai rinnalle ottaa suunnistuksen.

Eli tällaista:

Etelä-Suomi talvikausi:

  • Murtomaahiihto (latuhiihto, retkihiihto, metsähiihto...)
  • Retkiluistelu
  • New-school-freestylehiihto
  • Koiravaljakkoajelu????

Etelä-Suomi kesäkausi:

  • Retkimelonta (kajakki, merikajakki, SUP,...)
  • Retkipyöräily
  • Cyclocross
  • Suunnistus
  • Kalastus????
  • Hylkysukellus????

Lappi kesä/syksy:

  • Vaellus/retkeily
  • Retki-/koskimelonta
  • Kalastus
  • Maastojuoksu
  • Maastopyöräily

Lappi talvi/kevät:

  • Leijahiihto
  • Murtomaahiihto (latuhiihto, metsähiihto, hiihtovallus,...)
  • Koiravaljakkoajelu????

 

Hienointa on se ettei toi lista kovin lyhyeltä vaikuta. Monen outdoor-fanin ihannemaat (Norja, Sveitsi, Ranska,...) saattavat olla lopulta yksipuolisempiakin vaikka dominoivat mielikuvia huipputasoisten vuoritouhujensa kanssa. Niistä vuorista on kuitenkin moneen normiulkoilulajiin paljon haittaakin.

Ja sitten semmoinen että lasketaanko skeittaus mukaan lajeihin noin niinkun teoriassa?

Helsinki on jotenkin mystisesti rakentanut niin paljon hyviä skeittiparkkeja viimeisen 5 vuoden aikana että Helsinki on kaupunkina noussut pohjamudista vähintään keskikastiin skeittajan kaupunkina.

Ville T
Käyttäjän Ville T kuva

[quote=Markku Jussila]

[quote=Ville T]

Itämeri tarjoaa upeita sukelluspaikkoja, eikä ole edes väliä puhutaanko koko Itämerestä vai ainoastaan Suomenlahdesta. Itse asiassa Suomenlahti tarjoaa yhden maailman parhaimmista hylkysukelluspaikoista; pimeys, vähähappisuus ja -suolaisuus sekä kylmyys tekevät Suomenlahden pohjasta oikean hylkykellarin.

Totta on, että olosuhteet ovat vaativat, senpä takia kotivesiemme hylyt ovat harvoin "tapetilla" ulkomailla. Isoimmat haasteet ovat pimeys ja kylmyys, jotka vaativat ihan oikeasti hyviä varusteita. Näkyvyys on mitä on, kuitenkin parempi mitä urbaanit legendat kertovat. Syvällä vesi on usein kirkasta, mutta luonnonvaloa ei juuri ole. Voimakkaat merivirrat tai vuorovedet meiltä onneksi puuttuvat.

[/quote]

Helsingin Sanomissa tänään artikkelia Suomen hylkysukelluksesta: Suomen ensimmäinen rakennettu hylkypuisto jumiutui lupakiistaan.

Ei ne olosuhteet ihan huonot voi olla jos joku meinaa kannattavasti upotella lisää hylkyjä mereen hylkysukeltajia varten. Jopa hylkysukellusturismia siis esiintyy.

Mutta onko hylkysukelluksen olosuhteet ihan OK ja yllättävänkin hyvän verrattuna yleiseen käsitykseen? Vai onko ne tosiaan maailmalaajuisesti huiput ja jossain maailman top-5:ssä? Tässähän ei nimittäin ollut ideana listata "ihan ok" tai "aikas hyväkin" tasoisia Suomilajeja, vaan ne harvat missä ollaan ihan korkeimmalla huipulla.

Hienoa jos joku sukellusta tunteva viitsii sanoa tuohon vielä oman mielipiteensä.[/quote]

Hylkysukelluksen olosuhteet eivät ole maailman huipputasoa, mutta itse kohteet ovat. Täällä sukeltaminen vaatii paljon enemmän niin varusteilta kuin itse sukeltajaltakin verrattuna lämpimissä, kirkkaissa vesissä tapahtuvaan sukeltamiseen. Suomisukeltaminen ei siis pärjää maailmanlaajuisessa vertailussa jos verrokiksi haetaan perinteistä virkistyssukeltamista ja pääpaino on hyvissä näkyvyyksissä, lämpimässä vedessä ja monipuolisessa vedenalaisessa elämässä. Jos olosuhteiden sijaan tarkastellaan kohteita, niin kotimaan edustalla on todella monipuolinen valikoima erilaisia hylkyjä.

Tuossa muutama linkki joista voi käydä tutustumassa miltä siellä pinnan alla oikeasti näyttää:

Suomalaisen sukellusryhmä Badewannen traileri: http://www.youtube.com/watch?v=XWRWkGGywmw

Videota Helsingin edustalla olevalta kasuunihylyltä: http://www.hylyt.net/hylky.jsp?view=kuvat&id=kasuunihylky_mj2490

Divers of the Dark -ryhmän traileri Hangon evakuoinnista: http://diversofthedark.com/evacuation-of-hanko/

Hylyt.net puolestaan antaa hyvän kuvan kuinka laaja hylkytarjonta meillä on.

Sukellusturismista puhuttaessa moni ajattelee etelän kohteita, joissa sukeltajia on kymmeniä, jopa satoja yhdessä paikassa. Tällaiset paikat ovat enemmän tai vähemmän virkistyssukellukseen sopivia ja Suomessa ei moiseen suosioon ole paukkuja. Laitesukelluksen eräs alalaji on tekniikkasukellus, jossa mm. varusteilla ja koulutuksella luodaan mahdollisuudet tehdä normaalia virkistyssukellusta vaativampia sukelluksia. Tekniikkasukeltajille Suomen hylyt tarjoavat lähes loppumattoman kentän hyvässä kunnossa olevia hylkyjä purjelaivoista sota-ajan hylkyjen kautta suhteellisen tuoreisiinkin kauppalaivoihin. Sukellusbisnes on kuitenkin Suomessa melko lailla marginaalista, muutama yrittäjä täällä kuitenkin on, joilla on tukialustoimintaa.

Markku Jussila

[quote=Ville T]

sukeltamiseen. Suomisukeltaminen ei siis pärjää maailmanlaajuisessa vertailussa jos verrokiksi haetaan perinteistä virkistyssukeltamista ja pääpaino on hyvissä näkyvyyksissä, lämpimässä vedessä ja monipuolisessa vedenalaisessa elämässä. Jos olosuhteiden sijaan tarkastellaan kohteita, niin kotimaan edustalla on todella monipuolinen valikoima erilaisia hylkyjä.

Laitesukelluksen eräs alalaji on tekniikkasukellus, jossa mm. varusteilla ja koulutuksella luodaan mahdollisuudet tehdä normaalia virkistyssukellusta vaativampia sukelluksia. Tekniikkasukeltajille Suomen hylyt tarjoavat lähes loppumattoman kentän hyvässä kunnossa olevia hylkyjä purjelaivoista sota-ajan hylkyjen kautta suhteellisen tuoreisiinkin kauppalaivoihin. Sukellusbisnes on kuitenkin Suomessa melko lailla marginaalista, muutama yrittäjä täällä kuitenkin on, joilla on tukialustoimintaa.

[/quote]

Koska jotain rajanvetoja on tehtävä niin tuolla alussa taidettiin miettiä että "aktiiviharrastajan vaativat olosuhteet" voisi jättää pois. Ei siis voi ajatella lajin sopivan Suomeen jos aloittelijoiden ja perusharrastajienkin olosuhteet on heikot vaikka sitten sattuisikin olemaan aktiivisimmalle harrastusreissuja maailmalla paljon tehneille hyvää kamaa Suomessakin.

Hylkysukellus siis ansaitsee oman arvonsa, mutta täällä kelatun listaan sijaan laittaisin sen jollekin "Suomen harvinaiset hyvälaatuiset erikoisuudet" listalle.
 

Relaan artikkelissa nostetaan Ahvenanmaan boulderointia. Jättäisin silti boulderoinninkin edelleen pois listoilta. En nostaisi mitään lajia listalle vain siksi että Suomesta löytyy yksi muutamien kymmenien neliökilometrien hyvä alue. Pitäisi olla vähän tasaisemmin ja helpommin lähestyttävästi sitä hyvää.

Ahvenanmaahan tarjoaa boulderoinnin lisäksi myös yllättävän kovaa surffia. Paikallisille on suomisurffin perusalueet Pori, Hanko ja Merenkurkku tavallaan samassa paketissa. Aaltoa puskee Ahvenanmaalle monesta suunnasta ja rannalta puuttuu ainakin ruuhkat.

Ahvenanmaan osalta voisi siis laatia oman spessulistan. Mutta valitettavasti Ahvenanmaan oma spessulista ei paljoa meitä mannersuomalaisia lohduta.

JM

Pakko heittää tohon maastopyöräilyyn, että siihen on kyllä ihan mukavat edellytykset suomessa. Ei ehkä top-5, mutta missään nimessä maastopyöräily suomessa ei ole huonoa. Polkuja on aika hyvin ja ite diggailen tommosta peruskallioon muodostunutta polkua mitä suomessa on aika paljon. Jokamiehenoikeudet tekee tästäkin lajista hyvän suomessa, joskin tietty joidenkin tahojen mielestä maastopyöräily ei kaikkialla kuulu jokamiehenoikeuksiin. Ulkomailla on tietty tullu hakeuduttua vuoristoon ja onhan se ihan siistiä, alamäkipyörällä, kun pääsee hissillä ylös. Mun mielestä se mountainbike termi ei mitenkään menoa haittaa ja joku onneks tajus sen aikanaan kääntää maastopyöräilyksi.

 

Ällä

Itse ihmettelen tuota retkipyöräilyä listalla, voiko Suomi mitenkään olla TOP 5  -maiden joukossa siinä. Hyviä puolia kyllä on, esim. suht toimivat joukkoliikenneyhteydet pyöräilijällekin, jokamiehenoikeudet ja suomalaiselle tietenkin läheisyys. En vaan yleisesti ole nähnyt tai kuullut Suomea kehuttavan näissä yhteyksissä, onko joku muu?

Tämän kesänkin reissulla tuli saksalainen retkipyöräilijä puhuttelemaan leirintäalueella, mutta hän luuli minua maannaisekseen pyöränlaukkujeni takia... vetäytyi takaisin teltalleen melko pian, kun olinkin suomalainen, valiteltuaan edellisen viikon sateista säätä.

Rajattu kokemus on itsellä eri maista, mutta ainakin Saksan joenvarsireiteillä opastus ja palvelujen määrä on ihan eri tasolla kuin täällä. Suomalaiset "pyöräretkeilyreitit" on lähinnä vedetty johonkin kiharaisille ja mäkisille hiekkateille, joiden varsilla ei ole paljonkaan nähtävää eikä juuri kauppojakaan. Jos haluaa päästä paikasta toiseen kohtuuajassa, pitää usein ajaa ison tien vartta.

Suomalaisena tulen tietty jatkossakin fillaroimaan täällä kesäretkiä, ja kaikki on tähän asti tehdyt on olleet hyviä reissuja kokonaisuutena, ettei sillä.

Hobgob

Jos nyt oltais rehellisiä!
SUOMI EI OLE PARAS MILLEKKÄÄN OUTDOOR-LAJILLE!
Ei edes suojuoksulle.

akuusist

Liekö aiheen vierestä vai aivan sen ytimestä:

Mielestäni Suomenmaa on maailman eliittiä arkiliikuntaan. Ja tätä liikunnanlajia harrastetaankin enemmän kuin mitään muuta. Töihin, kauppaan, kavereille ja turvallisesti vaikka olisit nainen, lapsi tai vanhus. Meillä on vähän liikennettä, tasaista, paljon vapaasti kuljettavia metsiä ja puistoja jopa kaupungeissa ja vettäkin joka puolella. Lisäksi löytyy noita kunnan rakentamia futis ja koriskenttiä sekä skeittiramppeja sun muuta sosiaalisempaa liikuntapaikkaa ja lähes kaikki ilmaiseksi käytettäviä.

Olen itse kulkenut töihin kävellen, fillarilla ja kickbikella, juosten metsiä pitkin, juosten kevyen liikenteen väyliä, hiihtäen ovelta ovelle, lumikengillä, rullaluistellen ja kohtuupienellä kierrolla meloen ja luistellen. Ja kaikki tämä Länsiväylän eteläpuolisessa Espoossa. Kaikkiin noihin kulkumuotoihin löytyy työmatkalle vielä useita vaihtoehtoisia reittejä. Pari kertaa olen myös yöpynyt työmatkalla ihan kunnon retkitunnelmissa.

Lisäksi meillä on sosiaalisesti hyväksyttyä harrastella kaikenlaista kuntoliikuntaa. Ei ole sellaista kulttuuria että kavereiden kanssa voi korkeintaan vähän pallotella mutta jos fillaroit niin sitten pitää vähintään näyttää ammattilaiselta.

Markku Jussila

[quote=akuusist]

Liekö aiheen vierestä vai aivan sen ytimestä:

Mielestäni Suomenmaa on maailman eliittiä arkiliikuntaan...

[/quote]

Onneksi aiheen vieressä.

Olen suuri arki- ja hyötyliikunnan vastustaja. Henkeen ja vereen!

Miksi?

Koska arki- ja hyötyliikunta on jostakin pois. Se on suoraan pois oikeasta erillisestä liikuntaharrastamisesta.

Mun ideaalimaailma on sellainen jossa ihan kaikilla olisi 10 tuntia viikossa aikaa ihan erikseen rauhassa lähteä liikkumaan ja ulkoilemaan. Silloin kaikki liikkusivat ja ulkoilisivat niin paljon erikseenkin että sen työmatkan voisi mennä siisteissä vaatteissa hissukseen julkisilla tai vaikka kävellen ilman mitään moraalisaarnaa hikisiltä työmatkakuntoilijoilta.

Mutta maailma on niin vinksallaan ettei jengillä ole 10 leppoisaa tuntia viikossa lähteä kiireettömästi erikseen liikkumaan ja ulkoilemaan. Ja silloin aletaan tunkea korvikkeeksi hyötyliikuntaa. Pahinta on se että sitä hyötyliikuntaa alkaa tunkea ratkaisuksi jo julkishallinto ja terveydenhoitokoneistokin. Silloin on tavallaan jo tunnustettu ettei sitä 10 leppoisaa harrastustuntia oikeasti Suomeen enään kaivata vaan homman nimi saa virallisestikin olla Loputon kiire + Pelkkä arkiliikunta.
 

 
Sorry offtopic-jatkosta ja yleisesti epähyväksytystä mielipiteestä arki- ja hyötyliikuntaan. Oikeesti tietysti molempiparempi!

vesa

[quote=hobgob]

Jos nyt oltais rehellisiä!
SUOMI EI OLE PARAS MILLEKKÄÄN OUTDOOR-LAJILLE!
Ei edes suojuoksulle.

[/quote] Puolangalla olisi pessimistipäivät taas ensi kesänä, jos ne nyt enää järjestää niitä. Epäilemättä suojuoksussa on vaikeampi löytää parempaa paikkaa, huippua päästä autolla suoraan suorituspaikan ääreen ja niitähän riittää. Jos outdoor-käsitettä ei rajata käsittämään vain lähiöpoikien siistejä puuhasteluja, niin joissain metsästyslajeissa ja pilkkimisessä ollaan varmasti tiukan kärjen sisällä.

Korpijaakko

[quote=Markku Jussila]

Onneksi aiheen vieressä.

Olen suuri arki- ja hyötyliikunnan vastustaja. Henkeen ja vereen!

Miksi?

Koska arki- ja hyötyliikunta on jostakin pois. Se on suoraan pois oikeasta erillisestä liikuntaharrastamisesta.

Mun ideaalimaailma on sellainen jossa ihan kaikilla olisi 10 tuntia viikossa aikaa ihan erikseen rauhassa lähteä liikkumaan ja ulkoilemaan. Silloin kaikki liikkusivat ja ulkoilisivat niin paljon erikseenkin että sen työmatkan voisi mennä siisteissä vaatteissa hissukseen julkisilla tai vaikka kävellen ilman mitään moraalisaarnaa hikisiltä työmatkakuntoilijoilta.

Mutta maailma on niin vinksallaan ettei jengillä ole 10 leppoisaa tuntia viikossa lähteä kiireettömästi erikseen liikkumaan ja ulkoilemaan. Ja silloin aletaan tunkea korvikkeeksi hyötyliikuntaa. Pahinta on se että sitä hyötyliikuntaa alkaa tunkea ratkaisuksi jo julkishallinto ja terveydenhoitokoneistokin. Silloin on tavallaan jo tunnustettu ettei sitä 10 leppoisaa harrastustuntia oikeasti Suomeen enään kaivata vaan homman nimi saa virallisestikin olla Loputon kiire + Pelkkä arkiliikunta.
 

 
Sorry offtopic-jatkosta ja yleisesti epähyväksytystä mielipiteestä arki- ja hyötyliikuntaan. Oikeesti tietysti molempiparempi!

[/quote]

 

Off-topic, mutta menkööt...

Onkohan ihan noinkaan? Että jengillä ei olisi viikossa 10 tuntia käytettäväksi siihen, mitä haluaa harrastaa?

Jos karkeasti ajatellaan, että töitä tekee 40 tuntia viikossa, siihen päälle 10h työmatkoja ja vähän ylitöitä, nukkuminen on jees joten sitä 56h ja pari tuntia päivässä syömiseen, kotitöihin, suihkussa käyntiin, jne. Vielä jäisi kaksi vuorokautta (48h/vrk!) käytettäväksi miten haluaa. Tietysti oman elämänsä voi järjeställä myös niin, että tuosta 48 tunnista ei jää n. 20% käytettäväksi liikuntaan, mutta sanoisin, että se alkaa olla oma vika.

Pitäisikö yhteiskunnan tulla vastaan ja taata kaikille kymmenen tuntia liikuntaa viikossa? Ei kai sentään!

Toinen näkökulma siihen, että arkiliikunta olisi pois "oikeasta liikuntaharrastuksesta":
- asun maaseudulla, työmatkaa reilu 20km
- työmatka per päivä: julkisilla 3h, omalla autolla 45min, fillarilla 2h (nopeamminkin jos ei olisi 26 tuumainen liian pieni runkoinen maasturi katupyöränä...)
- jos kulkee omalla autolla menettää viikossa 3 tuntia 45min hyvää liikunta-aikaa autossa istumiseen! Melkein 40% toivotusta viikoittaisesta 10h liikunta-ajasta!

Mutta koska arkiliikunta ei ole oikeaa liikuntaa, niin sitä ei lasketa. Oikea liikunta pitää tapahtua Oikein, että se on Liikuntaa. Wink

pultti

[quote=Bound]

[quote=Markku Jussila]

 

Mutta koska arkiliikunta ei ole oikeaa liikuntaa, niin sitä ei lasketa. Oikea liikunta pitää tapahtua Oikein, että se on Liikuntaa. Wink

[/quote]

Työkaverini osti lumilingon, että jää aikaa käydä salilla urheilemassa. Lumikola ja kunnon lapio antaisi ihan toisenlaisen peruskunnon talvi-iltoina kuin kaverin pseudourheilu punttisalilla. Mies käyttää salilla enemmän aikaa kuin menisi sen pihan lapiointiin, mutta silti on minun nähdäkseni puolikuntoinen.

Siis tehdään muutama toisto ja sitten huilitaan. Puolet ajasta menee istuen niin ei ihme. Mihin ihmeessä tarvitaan hauiskääntöjä elämässä? Lapion varressa saisi ihan oikeat vartalolihakset ja riittävästi käsiinkin että voi selvitä nykyaikaisessa ankarassa ympäristössä.*biggrin*

jariarkko

[quote=Markku Jussila]

Olen suuri arki- ja hyötyliikunnan vastustaja. Henkeen ja vereen!

Miksi?

Koska arki- ja hyötyliikunta on jostakin pois. Se on suoraan pois oikeasta erillisestä liikuntaharrastamisesta.

Mun ideaalimaailma on sellainen jossa ihan kaikilla olisi 10 tuntia viikossa aikaa ihan erikseen rauhassa lähteä liikkumaan ja ulkoilemaan. Silloin kaikki liikkusivat ja ulkoilisivat niin paljon erikseenkin että sen työmatkan voisi mennä siisteissä vaatteissa hissukseen julkisilla tai vaikka kävellen ilman mitään moraalisaarnaa hikisiltä työmatkakuntoilijoilta.

Mutta maailma on niin vinksallaan ettei jengillä ole 10 leppoisaa tuntia viikossa lähteä kiireettömästi erikseen liikkumaan ja ulkoilemaan. Ja silloin aletaan tunkea korvikkeeksi hyötyliikuntaa. Pahinta on se että sitä hyötyliikuntaa alkaa tunkea ratkaisuksi jo julkishallinto ja terveydenhoitokoneistokin. Silloin on tavallaan jo tunnustettu ettei sitä 10 leppoisaa harrastustuntia oikeasti Suomeen enään kaivata vaan homman nimi saa virallisestikin olla Loputon kiire + Pelkkä arkiliikunta.

[/quote] 

No ehkä sitä ei nyt aivan noin tarkkaan kannata ottaa. Äkkiä pois kotitöistä ja työmatkoilta, että päästään tekemään sitä puhdasta harrastusta, ehkä vielä siirrytään harrastuspaikkaan turboautolla? Olen kyllä itsekin usein tuossa moodissa.

Mutta minusta hyötyliikuntaan ei pitäisi suhtautua liian negatiivisesti. Entäs me, jotka oikeasti pidämme vaikkapa pyöräilystä työpaikalle? Tai puutarhatöistä? Ehkä liikunnan syyn pohtimisen sijaan voisi mielummin kysyä, vastaako liikunta henkilön toiveita ja tarpeita, hauskuuden, fyysisen sopivuuden ja ajankäytön suhteen. Minusta pyöräily työpaikalle esimerkiksi on varsin hauskaa (ja tekisin sitä enemmän jos olisin useammin kotona...) Se on myös liikunnan laji, jossa pystyy säätämään rasitustason sopivaksi, eli saadaan vaikkapa hengästymistä aikaiseksi. Kaikessa arkiliikunnassahan tuo ei onnistu. Työmatkapyöräily on myös hyvä esimerkki lajista, jossa on suhteellisen helppo saada melko suuri tuntimäärä viikoittain. Vrt. kerran pari viikossa salilla, pelaamassa tms. käynti.

Se, että jokin harrastus on puhdas harrastus, ei takaa sitä että kaikki yllämainitut asiat toteutuisivat. Minä harrastan silloin tällöin uintia, mutta pyöräilyyn verrattuna se on IMHO aika tylsää, ja teen sitä oikeastaan vain koska on pakko kuntoilla, ja koska sateisina syysiltoina ei oikein muutakaan kuntoilua tule keksittyä. 

Eli kukin tyylillään. On se hyvä, että ihmiset liikkuvat, kunhan liikkuvat niin että se on heistä hauskaa eikä kukaan pakota heitä siihen. Kiireestä olen tietysti samaa mieltä, mutta sen korjaaminen onkin sitten kokonaan toinen keskustelu Smile

Markku Jussila

[quote=vesa]

[quote=hobgob]

Jos nyt oltais rehellisiä!
SUOMI EI OLE PARAS MILLEKKÄÄN OUTDOOR-LAJILLE!
Ei edes suojuoksulle.

[/quote] Puolangalla olisi pessimistipäivät taas ensi kesänä, jos ne nyt enää järjestää niitä. Epäilemättä suojuoksussa on vaikeampi löytää parempaa paikkaa, huippua päästä autolla suoraan suorituspaikan ääreen ja niitähän riittää. Jos outdoor-käsitettä ei rajata käsittämään vain lähiöpoikien siistejä puuhasteluja, niin joissain metsästyslajeissa ja pilkkimisessä ollaan varmasti tiukan kärjen sisällä.

[/quote]

Olipas kiva väliaikakeskustelu offtopic-arkiliikunnasta. Hyviä näkemyksiä ja perusteluja. Molempiparempi!

Kiitos vesalle paluusta astialle!

Suojuoksun ja muiden osalta on tosiaan oltu otsikkoa löysempiä. Ei siis haeta parasta vaan pirun hyvä riittää. Suomi ei ole paras paikka suojuoksulle. Mutta on Suomi tosiaan siihen aikas peijjoonin hyvä paikka! Suojuoksu olisi varmana listalla jos se vain saisi oikean yleisen ulkoilulajin aseman.

Aikaisemmin olleesta cyclocrossista:

Fillarikonkarit muistuttivat ettei lajia ole tavallaan olemassa. Cyclocross on tavallaan vain kilpailumuoto. Eli voi olla cyclocrossitapahtumia ja cyclocrossikilpailija. Mutta kun itse lähtee poluille ja hiekkateille polkemaan niin se ei ole cyclocrossia. Ei vaikka sattuisi olemaan ns. cyclocrosspyörä. Se olisi silti edelleen crosscountryfillarointia tai pyöräretkeilyä.

Tuo cyclocrossin pitäminen puhtaana kilpailumuotona on minusta vanhentunut käsitys. Minusta cyclocross on muutakin kuin kilpailu- ja tapahtumaformaatin nimi. Kyllä cyclocrosspyörällä sille ominaisessa ympäristössä pyöräily on minusta cyclocrossia ihan ilman mitään tapahtumaa tai kilpailuakin.

Eli Suomi on hyvä juuri itsenäiselle vapaamuotoiselle cyclocrossille. Tämähän ei ole hyvä maa sille kapeakatseisesti ja vanhentuneesti tulkitulle cyclocrossille koska niitä kisoja ja tapahtumia on tosi vähän.

niilo

Jos mitenkään voisi lopettaa yhden mielipuuhani, suojuoksun, dissaamisen, sehän on suomalaisen kestävyysurheilun kova ydin, kyllä olisi monta olympialaista urotekoa jäänyt ilman tätä jaloa harjoittelumuotoa tekemättä. Ja Suo mi on tietysti maailman paras paikka suojuosta.

Markku Jussila

Tässä ketjussa mietitty myös yleisesti outdoor-lajien määritelmää. Juttelin maailmalla alan tapahtumia ja asiantuntijatilaisuuksia kiertäneet kaverin kanssa siitä miksi esim. golfia ja tavallista juoksua ei pidetä outdoorina vaikka niissä ollaan ulkona. Vastaus oli jotain tällaista:

Joidenkin määritelmien mukaan outdoor-lajeissa edetään luonnon avulla ja/tai voitetaan luonnon asettamia esteitä. Luonto voi siis olla moottori (alamäki laskiessa, aalto surffatessa, koski koskimelottaessa) tai luonto voi olla ylitettävä poikkeuksellinen haaste (vuorenseinä kiipeilijälle, metsä tai juurakko retkeilijälle, järvi melojalle).

Parhaimmillaan molempia ja siksi esim. vapaalasku on niin kova sana outdoorissa kun siinä nuo kaksi ovat kumpikin vahvasti mukana. Siinä luonto tarjoaa vauhdin jonka avulla ylitetään siinä olevia esteitäkin.

Golffissa ei kuulemma hyödynnetä luontoa apuna/moottorina eikä luonto juurikaan muodosta siinä esteitä koska ne esteet ovat liian luonnottomia (varsinkin kun loppuhuipennus on luonnoton pieni reikä). Sama pätee tavalliseen juoksuun, koska tavallinen ihmisen tekemä tie ei ole mikään poikkeuksellinen voitettava este. Juostessa voitetaan vain itseä eikä se riitä outdooriksi.

Vähän hiusten halkomista, mutta auttaa esim. miettimään onko kalastus outdooria.

Se jää kuitenkin edelleen avoimeksi miksi jopa seinäkiipeily kuuluu usein outdooriin vaikkei sitä harrasteta edes luonnonmuodoilla tai ulkonakaan. Ilmeisesti outdooria ovat kaikki lajit joihin liittyy vahvasti outdoor-historia vaikka nykymuoto olisikin jo ihan muuta.

Ja onko latuhiihto outdooria edes hiihtoretkiä tehdessä jos tavallinen maantiejuoksu ei ole? Onko luminen maasto enään luonnon asettama voitettava haaste jos siinä kulkee koneen tekemä helppo luonnoton ura? Minusta se ei ole luonnon asettama este yhtään sen enempää kuin tie juoksijallekaan. Vai onko hiihto aina outdooria koska se lumessa menevä latu on tuota moottorinäkökulmaa ja tarjoaa vauhtia luonnon elementtiä eli lunta hyödyntäen?

Raid

Onko sitten ainoastaan offari-hiihto outdooria? Musta laskettelukeskusta voi verrata aivan hyvin golfkenttään. Ympäristö on aivan luonnoton, vaikka mäki tarjoaakin vauhdit. Mutta onko sillä mikä "on outdooria" oikeastaan mitään väliä?

Sivut