1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus
Markku Jussila
Mille outdoor-lajille Suomi on paras paikka?

Olen miettinyt paljon seuraavaa ja kanssaulkoilijoiden mielipide kiinnostaa:

Mikä ulkoilulaji on sellainen että Suomi on luonnon ja harrastusmahdollisuuksien osalta ihan maailman kärkipaikkoja harrastaa? Eli lajeja joissa Suomi on harrastuspaikkojen osalta asuinmaana Top 5:ssä heti jonkun Kanadan ja muutaman muun jälkeen.

Itse mietin lähinnä "tavallisen harrastajatason näkökulmasta". Kovatasoisimmilla huippuaktiiveilla on lajissa kuin lajissa aina ihan eri vaatimukset ja toiveet harrastuspaikoille kuin tavallisilla harrastajilla.

Murtomaahiihto? Vuoriston tarjoamat mäet olisivat vain riesa perusharrastajille, joten Suomessa hyvä lykkiä.
Merimelonta ja retkimelonta?
Retkipyöräily? Muualla ei ole yhtä paljoa hiljaisia teitä joiden piennarta kiva pyöräilläkin.
XC-maastopyöräily ja/tai cyclocross? Sama kuin murtsikassa että vuoristosta olisi tavallisille perusharrastajille yhtä paljon haittaa kuin hyötyä.
Maastojuoksu? Sama kuin murtsikassa?
Suunnistus?
Retkiluistelu?

Mitä Suomeen harvinaisen hyvin sopivia lajeja tai ulkoilumuotoja tulisi muille mieleen?

Cooler

No joo ei ihan mutta liippaa läheltä...

Helsinki on ollut jossain määrin kansainvälisesti suosittu kaupunki street-laskuhommiin. Mm.. Poorboyz productions on eksynyt tänne kuvaamaan new-school hiihtäjien edesottamuksia. Samoin kuin lautapuolella tuntuu sitä katulaskijaa käyneen ainakin mitä sosiaalista-mediaa on uskominen.

Suomessa on myös erittäin helppo päästä metsästämään sekä kalastamaan. Metsästyksellä on keskieuroopassa helposti useiden tuhansien kulut ennen kuin pääsee alkuunkaan.

Uintivaellukselle, sekä muille avovesivaelluksille täällä on ainakin helppo päästä. Sitä vettä riittää...

Mutta se missä taatusti Suomi on paras paikka, niin sokeiden sukelluksessa merellä, tuolla itämerellä saa kirkasnäköinenkin olla ihmemies jotta eteensä näkee....

 

Kerran luulin olevani väärässä - Erehdyin

PeeTee

Nuo ensimmäisen viestin murtomaahiihto, merimelonta, retkimelonta, retkipyöräily, cyclocross, retkiluistelu ja suunnistus saavat ääneni.

Xc-mtb:n ja maastojuoksun jättäisin pois. Toisen nimi on mountain biking ja toistakin sanotaan usein  mountain runningiksi. Ei se mountain niissä nimissä turhaan ole. Vuoriston ylämäet ja alamäet voi ehkä olla haittakin perusharrastajalle, mutta vuoriston kalliot ja niityt on kyllä kivoja. Härmän umpimetsä on tiheää ja tylsää kallioihin ja niittyihin verrattuna. Eikä härmän umpimetsä ainakaan maisemia tarjoa.

Retkimelontaa voisi sopivien lajien osalta täydentää SUP-melonnalla.

Tuota new-school-freestyleä voi kyllä miettiä urbaaneja katukuvauksia laajemminkin. Suomessa on paljon laskettelukeskuksia, niissä pitkä kausi ja melkein jokaisessa streettiparkki.

Artturi Kröger

Lapin leijahiihtomahdollisuuksia on kovasti kehuttu. Maasto kumpuilevaa, tarpeeksi jännää ja vaihtelevaa, mutta jyrkänteitä, joilta pudota kuolemaansa on melko vähän. Sama juttu railojen kanssa.

Boulderointiin Suomi lie oivallinen myös, kansainvälisestikin verteillen, mutta onko maailman paras, paha sanoa.

Markku Jussila

Tässä kysymyksessä muuten Lappi ja Etelä-Suomi eroavat radikaalisti. Esim. Artturin mainitsema leijahiihto on Etelän järvien jäillä melko tylsää Lappiin verrattuna.

Lisäksi Lappi on kovaa kansainvälisen tason kamaa vaellusretkeilypuolella, mutta vaeltelu etelän tiheissä metsissä taas rajoittuu pelkkiin tylsempiin polkureitteihin, joilla tiputaankin vaellusmaastoissa kansainvälisesti korkeintaan alempaan keskikastiin.

Etelä-Suomi siis toistaiseksi rankattu aika yksiselitteisesti kärkeen näissä:
- Murtomaahiihto
- Merimelonta
- Retkimelonta
- Retkipyöräily
- Cyclocross
- Suunnistus
- Retkiluistelu
- New-school-freestylehiihto

Mahdollisia mutta kyseenalaisia viestien perusteella SUP-melonta, cx-maastopyöräily, maastojuoksu.

Lappia ehdotettu näissä:
- leijahiihto
- vaellus/retkeily

Pitäiskö miettiä erikseen suosittuja outdoor-harrastuksia joille Suomi on aidosti paska paikka. Sellaisia joiden harrastajien kuuluisi tosissaan harkita lajinvaihtoa tai maastamuuttoa *smile*.

Mixu

Muuten lista näyttää hyvältä, mutta tuon merimelonnan ottaisin listasta pois. Suomessa puitteet helppoon merimelontaan ovat hyvät ja merellä voi tarpeen mukaan tehdä vaikka useiden viikkojen yhtämittaisia retkiä. Mutta jos puhutaan vaativammasta merimelonnasta, niihin Suomesta ei löydy olosuhteita: muunmuassa Suomesta ei löydy vuorovettä. Siksi esim. BCU 5 star merimelonta tutkintoa/ taitokoetta ei voida Suomessa suorittaa.

akallio

Kaipa tuo murtomaahiihto se selvin ehkä on. Laji missä tarvitaan lumipeite ja paljon kumpuilevaa maastoa, josta on pahimmat jyrkkyydet hiottu pois. Ja tässä ajattelen siis murtomaahiihdoksi myös tunturi-, metsä- yms. hiihdon.

Vaellus ehkä menisi sillä lisäyksellä, että kyse on avustamattomasta vaelluksesta. Metsätieverkosto, kännykkäverkko, autiotupaverkosto, lainsäädäntö, turvallisuus ja sopivan vaikea maasto sekä ilmasto tekevät Suomesta aika optimaalisen, myös talvisin. Muualla on eeppisempiä vaellusmaastoja, mutta puhtaasti omatoiminen vaellus ei yleensä onnistu tai menee reilusti extremen puolelle.

Boulderointi on vähän kaksipiippuinen juttu - bouldereita kyllä on paljon. Kivet on kuitenkin aika vaikeita ja niiden ympäristöt ankeita, joten itselle esimerkiksi Etelä-Afrikka oli aika eri tasolla kotimaisten paikkojen kanssa. Koville tyypeille löytyy haasteita, mutta ne on vielä aika huonosti kartoitettu.

 

PeeTee

[quote=Mixu]

Muuten lista näyttää hyvältä, mutta tuon merimelonnan ottaisin listasta pois.

[/quote]

Merimelonta Suomessa on aika tavallista retkimelontaa, joka vain tapahtuukin järven sijaan Itämeren vedessä. Retkimelonta sopii juuri siksi Suomeen poikkeuksellisen hyvin kun järvien lisäksi ihan kuka tahansa retkimeloja voi mennä Itämerenkin puolelle melomaan. Järvestä mereen siirtyminen ei vaadi normaalisti erikoisosaamista, eikä oikeastaan erikoiskajakkiakaan. Hyvien Suomilajien listassa riittäisi tosiaan varmaan pelkkä retkimelonta, niin pysyy lista tiiviimpänäkin.

Paakari

Nostaisin esiin sellaisen vähemmän urheilullisen mutta ehdottoman outdoor lajin kun kalastus. Järveä ja jokea on kohtuullisen hyvin, yksinkertaisin harrastusmuoto (onkiminen) kuuluu jokamiehenoikeuksiin ja saalistakin ajoittain saa. Lisäksi edellä listattuja lajeja kuten kiipeilyä on pitkään voinut harrastaa sisätiloissa, hiihtoonkin kehitetty hallia ja putkea mutta sisällä kalastamisesta en vielä ole kuullut. Biggrin

Markku Jussila

[quote=Paakari]

Nostaisin esiin sellaisen vähemmän urheilullisen mutta ehdottoman outdoor lajin kun kalastus. Järveä ja jokea on kohtuullisen hyvin, yksinkertaisin harrastusmuoto (onkiminen) kuuluu jokamiehenoikeuksiin ja saalistakin ajoittain saa. Lisäksi edellä listattuja lajeja kuten kiipeilyä on pitkään voinut harrastaa sisätiloissa, hiihtoonkin kehitetty hallia ja putkea mutta sisällä kalastamisesta en vielä ole kuullut. Biggrin

[/quote]

En tiedä kalastuksesta mitään niin pakko tsekata: Onko yleensä virkistys- ja urheilukalastuksessa kalastettavat kalalajit Suomessa kannoiltaan ihan kestäviä? Siis kuha, hauki, ahven, taimen,... Kalastusta ei nimittäin voisi pitää Suomeen sopivana jos kalakannat olisivat virkistys- ja urheilukalastuksenkin näkökulmasta jo turhan pieniä.

Kalastus on mielestäni aika normaali itsenäinen ulkoilulaji. Sitä voisi kalakantojen niin salliessa suositella melkein kaikille ja se olisi mahdollinenkin melkein kaikille. Metsästykseen taas ei minusta päde sama. Metsästys ei ole mikään normaali ulkoilulaji joka teoriassa onnistuisi vaikka 100.000 lisäharrastajalle tosta vaan. Metsästys on jonkinlainen pieni asenteellinen erikoiskuriositeetti ja koko touhu sekoaisi täysin ja menisi mahdottomaksi jo 50.000 lisämetsästäjästäkin.

Maco

[quote=Markku Jussila]

[quote=Paakari]

Nostaisin esiin sellaisen vähemmän urheilullisen mutta ehdottoman outdoor lajin kun kalastus. Järveä ja jokea on kohtuullisen hyvin, yksinkertaisin harrastusmuoto (onkiminen) kuuluu jokamiehenoikeuksiin ja saalistakin ajoittain saa. Lisäksi edellä listattuja lajeja kuten kiipeilyä on pitkään voinut harrastaa sisätiloissa, hiihtoonkin kehitetty hallia ja putkea mutta sisällä kalastamisesta en vielä ole kuullut. Biggrin

[/quote]

En tiedä kalastuksesta mitään niin pakko tsekata: Onko yleensä virkistys- ja urheilukalastuksessa kalastettavat kalalajit Suomessa kannoiltaan ihan kestäviä? Siis kuha, hauki, ahven, taimen,... Kalastusta ei nimittäin voisi pitää Suomeen sopivana jos kalakannat olisivat virkistys- ja urheilukalastuksenkin näkökulmasta jo turhan pieniä.

Kalastus on mielestäni aika normaali itsenäinen ulkoilulaji. Sitä voisi kalakantojen niin salliessa suositella melkein kaikille ja se olisi mahdollinenkin melkein kaikille. Metsästykseen taas ei minusta päde sama. Metsästys ei ole mikään normaali ulkoilulaji joka teoriassa onnistuisi vaikka 100.000 lisäharrastajalle tosta vaan. Metsästys on jonkinlainen pieni asenteellinen erikoiskuriositeetti ja koko touhu sekoaisi täysin ja menisi mahdottomaksi jo 50.000 lisämetsästäjästäkin.

[/quote] Nyt en kyllä ihan ymmärrä tätä logiikkaa, että miks virkistyskalastuksen lisääminen olis kalakantojen salliessa ok, mutta metsästyksen ei riistakantojen niin salliessa. Kyllä minusta ihan samat pätee molempiin lajeihin.

Markku Jussila

[quote=Maco]

[quote=Markku Jussila]

[quote=Paakari]

Nostaisin esiin sellaisen vähemmän urheilullisen mutta ehdottoman outdoor lajin kun kalastus. Järveä ja jokea on kohtuullisen hyvin, yksinkertaisin harrastusmuoto (onkiminen) kuuluu jokamiehenoikeuksiin ja saalistakin ajoittain saa. Lisäksi edellä listattuja lajeja kuten kiipeilyä on pitkään voinut harrastaa sisätiloissa, hiihtoonkin kehitetty hallia ja putkea mutta sisällä kalastamisesta en vielä ole kuullut. Biggrin

[/quote]

En tiedä kalastuksesta mitään niin pakko tsekata: Onko yleensä virkistys- ja urheilukalastuksessa kalastettavat kalalajit Suomessa kannoiltaan ihan kestäviä? Siis kuha, hauki, ahven, taimen,... Kalastusta ei nimittäin voisi pitää Suomeen sopivana jos kalakannat olisivat virkistys- ja urheilukalastuksenkin näkökulmasta jo turhan pieniä.

Kalastus on mielestäni aika normaali itsenäinen ulkoilulaji. Sitä voisi kalakantojen niin salliessa suositella melkein kaikille ja se olisi mahdollinenkin melkein kaikille. Metsästykseen taas ei minusta päde sama. Metsästys ei ole mikään normaali ulkoilulaji joka teoriassa onnistuisi vaikka 100.000 lisäharrastajalle tosta vaan. Metsästys on jonkinlainen pieni asenteellinen erikoiskuriositeetti ja koko touhu sekoaisi täysin ja menisi mahdottomaksi jo 50.000 lisämetsästäjästäkin.

[/quote] Nyt en kyllä ihan ymmärrä tätä logiikkaa, että miks virkistyskalastuksen lisääminen olis kalakantojen salliessa ok, mutta metsästyksen ei riistakantojen niin salliessa. Kyllä minusta ihan samat pätee molempiin lajeihin.

[/quote]

Perustui oletukseen siitä että "kestävä kanta" on suhteellinen käsite. Yleisesti kestäväksi nimettävä kalakanta kestäisi 50.000 uutta kalastajaa koska kalastukselle perusoletuksena on "jokaisen harrastus". Ja lisäksi catch&release on keksitty ja ihan mahdollista järkevästi toteuttaa. Yleisesti kestäväksikään nimitettävä riistakanta ei kestäisi 50.000 uutta metsästäjää koska metsästykselle perusoletuksena on "ei sitä kuitenkaan kovin moni harrasta". Jos taas olisikin 50.000 uutta metsästäjää niin valitettavasti sen määrän osittain edellyttämä catch&release on metsästyksessä hankalampi konsepti.

Kannan suhteellisen määrityseron lisäksi ajatus perustui siihenkin että metsästyksessä tarvitaan erikoisosaamista vaativa ja väärinkäytettynä haitallinen ase. Kalastuksessa käytettävät välineet sen sijaan ovat "turvallisempia" tai ainakin yhteiskunnan kannalta aseita helpommin käsiteltäviä kapistuksia.

En siis sanoisi metsästystä Suomeen sopivaksi lajiksi koska metsästys on täälläkin hallinnollisesti, yhteiskunnallisesti jne. vaikeaa ja vain vähemmistölle mahdollista.

Paakari

[quote=Markku Jussila]

[quote=Paakari]

Nostaisin esiin sellaisen vähemmän urheilullisen mutta ehdottoman outdoor lajin kun kalastus. Järveä ja jokea on kohtuullisen hyvin, yksinkertaisin harrastusmuoto (onkiminen) kuuluu jokamiehenoikeuksiin ja saalistakin ajoittain saa. Lisäksi edellä listattuja lajeja kuten kiipeilyä on pitkään voinut harrastaa sisätiloissa, hiihtoonkin kehitetty hallia ja putkea mutta sisällä kalastamisesta en vielä ole kuullut. Biggrin

[/quote]

En tiedä kalastuksesta mitään niin pakko tsekata: Onko yleensä virkistys- ja urheilukalastuksessa kalastettavat kalalajit Suomessa kannoiltaan ihan kestäviä? Siis kuha, hauki, ahven, taimen,...

[/quote]

En ole expertti aiheesta minäkään mutta riippunee kalalajista. WWF tekaisi jokin aika taaksepäin keskusteluakin aiheuttaneen kalaoppaan josta saa yhden (tutkimuksiin ja kantojen seurantaan pohjautuvan?) mielipiteen yksittäisten kalakantojen kestävyydestä. Lohi ja taimen ne kai uhanalaisimmat harrastajakalastajan kohdalle tulevat lajit ovat. Haukea ja ahventa ei varmastikaan harrastajat sukupuuttoon pysty kalastamaan. Ja kalanhan voi päästää takaisin kasvamaankin (catch & release).

Markku Jussila

Lisäisin keskustelun pohjalta kalastuksen erinomaisiin Suomilajeihin. Mutta se on sitten tosiaan eri asia onko kalastus sellainen "outdoor-laji". Täyttää siis ulkoiluharrastuksen määritelmän jos alkaa vain sanoja tuijottaa koska ulkonahan sitä kalastetaan. Mutta kun huomioi sosiologiset ja kulttuurilliset tekijät niin outdoorista/ulkoilulajeista on usein rajattu kalastuskin (ja metsästys) ulkopuolelle. Tyyliin ulkomaiset "outdoor-lehdet" (Outside,...) ei käsittele kalastusta vaikka kaikkea muuta mahdollista käsittelevätkin.

Minä kyllä koen kalastajat Suomessa "ulkoilijaheimoon" kuuluviksi. Läppä on lentänyt sujuvasti kalastajien kanssa ulkoilutuotteista, olosuhteista, mestoista ja vastaavista asioista vaikka minä en itse kalasta ja kyseiset kalastajat taas eivät ole juuri laskeneet, fillaroineet, kiipeilleet tai retkeilleet.

Täällä Relaa.comissa (tai Rakka.netissä) taisi joskus aikojen alussa olla jopa oma keskusteluryhmä kalastukselle? Se poistettiin kun siihen ei syntynyt Relaassa keskustelua mutta periaatteessa olisi muuten ollut mukana. Vai muistanko ihan väärin?

Mikko Piironen

[quote=Artturi Kröger]

Boulderointiin Suomi lie oivallinen myös, kansainvälisestikin verteillen, mutta onko maailman paras, paha sanoa.

[/quote]

No tota. Ota se pää pois hyttysten täyttämästä pusikosta ni huomaat että ei oo Smile Suomen starat juoksee pitkin maailmaa hienoissa paikoissa, mutta ulkomaisia staroja eksyy lähinnä satunnaisesti Ahvenanmaalle.

Mun mielestä Suomi on ihan kärkiluokkaa pilkkimisessä (taskumatin täyttämisen hinnasta miinusta) ja kretsauksessa!

Artturi Kröger

[quote=Mikko Piironen] Mun mielestä Suomi on ihan kärkiluokkaa pilkkimisessä (taskumatin täyttämisen hinnasta miinusta) ja kretsauksessa![/quote] Kretsaus +1

Plo

Sisävesimelonta yhdistettynä melkein yöttömään yöhön.

Toinen on sisävesimelonta yhdistettynä jäiden tuloon.

Ei meillä muuta erikoista muihin verrattuna ole kuin hienot sisävesistöt.

 

Markku Jussila

[quote=Plo]

Sisävesimelonta yhdistettynä melkein yöttömään yöhön.

Toinen on sisävesimelonta yhdistettynä jäiden tuloon.

Ei meillä muuta erikoista muihin verrattuna ole kuin hienot sisävesistöt.

[/quote]

Sisävedet liittyvät listalla myös murtsikkaan. Eikös järvien jäillä mene aika paljon latuja? Ja toinen luontainen sisävesimelonnan kanssa hienoja paikkoja jakava laji lisalla on retkiluistelu.

Kyllä Suomen pikkutieverkosto on aika ainutlaatuinen. Vanhaa vähäliikenteistä asfalttitietä, hiekkatietä ja metsäautotietä loputtomiin. Ja silti perusinfraa eli kyliä ja kaupunkeja suhteellisen tiheässä verrattuna jonnekin Venäjän tai Kanadan vastaaviin pikkutiereitteihin.

Eli retkipyöräilyyn pätee musta aika samat ainutlaatuisuuden kriteerit kuin melontaan. Retkipyöräily ja melontakin osittain maisemien osalta päällekkäisiä koska hienoimmat pyöräreititkin hyödyntävät järvimaisemia ja saaristoa.

Melko ainutlaatuisena voi pitää myös Etelä-Suomen kaupunkien lumiolosuhteita. Lunta on joka talvi pitkän aikaa, mutta silti sitä lunta on melko vähän. Ei pääse pehmeä syvä puuterilumi haittamaan. Siksi tuo urbaani kaupunkiobstaakkeleita käyttävä new-school-freestylelaskettelu on ihan paikallaan listalla, vaikka kaupunkien rappuset, kaiteet, puistot ja nyppylät ovatkin kaikkialla muuallakin samanlaisia tai parempiakin. Ei niillä ilman lunta tee mitään eikä niitä jaksa puuterimetrien alta kaivaa esiin.

Sama varma mutta vähäinen lumi liittyy myös maastohiihtoon ja retkiluisteluun. Ei niissäkään kannata pelkkiä maisemia arvioida ja Suomea nostaa niissä korkeammalle (ihme kyllä) ilmasto.

Lista olisi siis tällä hetkellä tällainen:

Etelä-Suomi talvikausi:
- Murtomaahiihto (latuhiihto, metsähiihto, hiihtovallus...)
- Retkiluistelu
- New-school-freestylehiihto

Etelä-Suomi kesäkausi:
- Retkimelonta (kajakki, merikajakki, SUP,...)
- Retkipyöräily
- Cyclocross
- Suunnistus
- Kalastus

Lappi kesä:
- Vaellus/retkeily
- Kalastus

Lappi talvi:
- Leijahiihto
- Murtomaahiihto (latuhiihto, metsähiihto, hiihtovallus...)

Maastojuoksu (ja samojen paikkojen xc-maastopyöräily) on tiputettu listalta pois. Juttelin muutamien maastojuoksijoiden kanssa ja he olivat hieman eri mieltä Etelä-Suomen puitteista. Meillä on kuulemma jokaisen taajaman lähellä metsää ja jokaisessa taajaman lähellä olevassa metsässä yllättävän monipuolinen polkuverkosto. Eli "koirankusettajapolut". Riittäisikö ainutlaatuinen "koirankusettajapolkujen infra" nostamaan Etelä-Suomea maastojuoksuparatiisiksi?

Pilkkiminen tosiaan, taskumatilla tai ilman. Tunnetaanko kyseistä lajia muuten muualla kuin Pohjoismaissa ja Venäjällä? Pilkkivätkö esim. jenkit ja kanukit? Vai peseekö avovesi kalastuksessa aina jääpinnan jos valitsemaan pääsee? Jos avovesi olisi kalastuksessa aina ykkönen niin listaisin pilkkimisen ulkoilulajin sijaan auringonotto- ja hengailumuodoksi enkä ulkoilulajiksi.

akallio

Jos kalastus lasketaan, niin sitten pitäisi laskea marjastus ja sienestyskin. Niihin Suomi on ainakin vielä jonkin aikaa huippupaikka: monenlaista kerättävää löytyy, se on kaikille sallittua ja marjat voi syödä keittämättä.

Markku Jussila

[quote=akallio]

Jos kalastus lasketaan, niin sitten pitäisi laskea marjastus ja sienestyskin.

[/quote]

Nyt ollaan siis sen olennaisen ääressä:

Onko kalastus outdoor-laji? Siis samassa kategoriassa laskettelun, lumilautailun, kiipeilyn, melonnan ja pyöräilyn kanssa?

Mun mielestä kalastus on tavallaan kaukana marjastuksesta ja sienestyksestä. Urheilukalastus on nimittäin sellainen kamafriikkien superlaji ettei marjastajat ja muut pääse lähellekään. Ja eikös kalliit ja tekniset välineet ja muu kamafriikkaus ole just ulkoilulajien perusmääritelmä?

Ja kalastuksessa harrastuksena on olemassa catch&release, jota kautta sitä ihan vaan harrastetaan harrastamisen ilosta täysin irrallaan marjastukseen ja muihin väkisin liittyviä keräily- ja ravintonäkökulmia. (Kretsaus joo, se on sitten asia erikseen *smile*)

Toisaalta jos kalastuksen ottaa mukaan catch&releasen takia niin pitäisi varmaan ottaa lintubongaus tai luontovalokuvaus listalle metsästyksen, marjastuksen ja sienestyksen catch&release-versioina.

Raja pitää johonkin aina vetää. Nyt kalastus saa olla se rajatapaus outdoor-lajille. Mukaan vai ulos outdoor-lajien listalta? Kommentoikaa tai heittäkää kolikkoa ja kertokaa arvontatulos.

Paakari

Totta on että kalastusta kun voi harrastaa niin monella tapaa. Liikunnallisen siitä saa kun lähtee samoamaan erämaiden pikkujärviä ja -jokia: silloin tarvitaan vähintään yhtä hyvää suunnistustaitoa kuin iltarasteillakin, peruskuntoa enemmän kuin yhden illan sauvakävely antaa ja luonnossa selviytymisen taitoa noin yleensäkin. Tosin liikuntahan tulee lähinnä kävelystä, ei vavan heiluttamisesta. Tai noh, koskessa kahlaaminen voi olla yllättävän rankaakin. Joku toinen taas harrastaa kalastusta istuttamalla takamuksensa Busterin penkkiin six-packin kanssa ja antamalla koneen hoitaa vaapun vedon.

Ja kalastus todellakin on välineurheilua. Mutta sen mun mielestä ei pitäisi olla määrittävä tekijä. Eikä oikeastaan liikunnallisuudenkaan - lähes kaikkia outdoor-lajeja saa harrastetta hiki päässä tai leppoisasti.

Ottaisin mukaan - tosin ehkä just määritteellä urheilukalastus.

Miqu
Käyttäjän Miqu kuva

Itselle kun harrastan kaikkea mahdollista ulkona liikkumista, kalastus ja metsästys pitäisi ilman muuta laskea outdoor-lajeiksi. Kamapelleily on ainakin joidenkin ihmisten kohdalla lähellä järjetöntä, ihan kuin lasku- ja vaellushommissa.

Suomi on parhaimmillaan loistava maa niin metsästykseen ja kalastukseen ja varsinkin Lapin ja Itä-Suomen erämaa-alueet tarjoavat niiden überharrastamiseen loistavat mahdollisuudet. Sitten taas molempien osalta pitäisi miettiä kaikki alalajit. Itse en miellä rannikolla tapahtuvaa puskassa istumista ja ohi lentävien muuttolintujen lahtausta metsästykseksi, vaan minulle siihen kuuluu luonnossa liikkuminen ja se saaliskaan ei ole niin tärkeä juttu. Itse metsästän haukkuvien pystykorvien kanssa, joka on täysin oma alalajinsa ja verrattavissa laskuhommissa suunnilleen splittaukseen, sen verran vähän sillä on harrastajia. Lisäksi esim. perhokalastus, lohen soutu, samoin kuin pystykorvametsästys vaativat vuosien opettelua ja harjoittelua, joten niissä onnistuakseen, on ns. omistauduttava lajille, toisin kuin satunnaisessa mato-onginnassa, sienestyksessä tai varsinkaan marjastuksessa.

Itse siis näkisin tässä että nimenomaan lajin harrastamista vaativien taitojen ylläpidon ja kehityksen sellaiseksi aspektiksi määrittelemään sitä, mikä on outdoor-laji. Kalastuksen ja metsästyksen osalta tärkeää on myös maastojen ja riistan elintapojen tuntemisen opettelu, ei mielestäni se, otetaanko esimerkiksi saalis talteen vai ei, sillä niin metsästyksessä että kalastuksessa osana harrastusta on tuntea säästettävät yksilöt ja ns. poistettavat yksilöt. Säästettäviä ovat yleensa alamittaiset, naaraat, tai todella suuret urokset (ok, ei aina kalastuksessa), otettavia tuotto, eli nuoret yksilöt. C&R on siis osa jokaisen itseään kunnioittavan kalastajan harrastusta, samoin kuin metsästän tulee tietää milloin liipasinta voi, tai saa, puristaa. Lisäksi metsästys- ja kalastusmaana Suomi kuuluu aika lähelle maailman kärkeä yhdessä Kanadan, USA:n, Venäjän ja Ruotsin ja Norjan kanssa. Ehkä vielä Uusi-Seelanti vetää kalastusmaana vertoja, mutta siinäpä se taitaa olla.

Aiemmista poiketen laskisin myös maastopyöräilyn ja maastojuoksun Suomen lajeiksi, sillä varsinkin tunturi-Lapissa niille löytyy ihanteellista maastoa aloittalijasta todella extremeen. Osansa näiden määrittelyjen vaikeuteen tuo se, että Suomi on pitkä maa ja olosuhteet vaihtelevat eri puolilla Suomea valtavasti. Hiihtovaelluksenkin näkisin Lapissa myös omana lajinaan ahkioineen ja spesifine kamoineen ja taitoineen, aivan kuin seinä- ja vuorikiipeilyn erot. Hellaakosken sanoin "Ken latua kulkee, ladun on vanki. Vapautta on vain umpihanki" *smile*

Jos itse muokkaisin tuota Markun listaa, se näyttäisi tältä:

Etelä-Suomi talvikausi:

  • Murtomaahiihto (latuhiihto, metsähiihto...)
  • Retkiluistelu
  • New-school-freestylehiihto

 Etelä-Suomi kesäkausi:

  • Retkimelonta (kajakki, merikajakki, SUP,...)
  • Retkipyöräily
  • Cyclocross
  • Suunnistus
  • Perhokalastus

Lappi kesä/syksy:

  • Vaellus/retkeily
  • Retki/koskimelonta
  • Perhoalastus
  • Maastojuoksu
  • Maastopyöräily
  • Metsästys

 
Lappi talvi/kevät: 

  • Leijahiihto
  • Murtomaahiihto (latuhiihto, metsähiihto, hiihtovallus...)

 
Tällaisia havaintoja näin pohjoisesta katsottuna. Oma näkemys siis perustuu siihen, että kesät kalastan ja vaellan, syksyn ja talven sienestän, marjastan, metsästän, hiihdän, lasken ja pilkin sekä ehkä yhtenä übertyhmänä lajina myös kalastan verkoilla. Monesti sielläkin on näpit jäässä verkkoja koettu, ja läheskään aina saalis ei ole vaivan väärti...

Helpompi varmaan olisi määritellä minkä harrastamiseen Suomi ei ole hyvä tai paras paikka, esim. laskuhommissa keski-Eurooppa, Ameriikat, länsinaapurit, Uusi-Seelanti tai Venäjä vie selkeän voiton. Eli oikeastaan kaikki vuoristomaat. Smoin kuin surffauksessa ja ja muussa vesiurheilussa suurempien merien rannikkojen maat.

Suomessa harrastamisessa on aina se jokin twisti, jonka takia se on Suomessa hauskaa. Itsestä on kiva slpittailla pohjoisen pikku vaaroilla tai tuntureilla, ei tarvi törmätä yhteenkään ihmiseen ja päivän aikana ehtii valoisan aikana saada siirtymineen juuri ja juuri kaksi-kolme laskua. Se voisi jollekin vuoria kiertäneelle hemmolle olla juurikin jotain niin sairasta, että siitä saattaisi tykätä. Pakkasta kun vielä päälle se -25 ja tuuli kuin neuvostoliittolaisessa elokuvassa, niin onhan siinä elämystä, varsinkin sitten kun pääsee saunaan kaiken päätteeksi *biggrin*

Korpijaakko

En käy mitään listalle lisäämään, mutta kun lista tuntuu niin pitkältä, niin pitäisikö jotain ottaa pois? Eihän härmäläinen itsetunto kestä sitä, että meillä olisi muka noin moneen lajiin niin hyvät harrastusmahdollisuudet!

En itse harrasta suunnistusta (aktiivisesti) tai retkiluistelua (lainkaan), mutta onko meillä tosiaan jotenkin erinomaiset mahdollisuudet niiden harrastamiseen, siis maailmanluokkaa olevat?

Toki meiltä tulee paljon hyviä suunnistajia, mutta kertooko se harjoitusmaastojen erinomaisuudesta vai jostain muusta? Mikä tekisi suomalaisesta maastosta tai Suomesta yleensä paremman maan suunnistusharrastukselle kuin jostain muusta?

Entä sitten retkiluistelun kanssa. Vettähän meillä on paljon, ja se jäätyykin, mutta sesonki on lyhyt ja epävarma. Parhaat jäät ovat usein myös heikkoja ja turvallinen harrastaminen edellyttää kokemusta ja ehkä erikoisvarusteitakin (mutta kamahomoiluhan se outdoor-lajin teki, eikö?) Jos ajatellaan tavallisen harrastajan näkökulmaa, niin olisiko maailmassa viisi maata, jotka olisivat tälle lajille parempia? Voisi kuvitella, että esim. kylmät ja kuivat Venäjän sisäosat olisivat aika hyviä tähän: vedet jäätyy, mutta lunta ei tule hetikään päälle...

Entä miksi cyclocrossiin on Suomessa paremmat mahdollisuudet kuin monessa muussa paikassa? Koska meillä on laaja hiljaisten pikkuteiden verkosto?

Torben Korben

Suomessa ei ole mihinkään lajiin huippuolosuhteita- eli aina löytyy joka lajiin joku parempi mesta Smile Talvikaudella murtsikka/retkiluistelu-kombo toimii tosiaankin melkoisen hyvin, jos ei ole lunta on hyvät luistelukelit ja lumitalvina taas hiihtokelit- ainakin pääkapunkiseudulla. Polkupyöräilyyn on täällä myös aika hyvät olosuhteet- polkua löytyy niin kesällä kuin talvellakin. Talvella läskifillari olisi kait paras lajiin, mutta kyllä tavallisellakin maastofillarilla ainakin kovapohjaisilla poluilla pärjäilee. Leijahiihtoon on myös melko hyvät mahdollisuudet, jäätyneitä järviähän löytyy joka lähtöön ja aina sen verran lunta on että suksen/laudan kantit saa pitämään. Biggrin

kiravuo

Merkittävin tekijä Suomessa taitaa olla jokamiehenoikeus. Täällä saa liikkua ja yöpyä vapaasti toisen mailla ja vesillä ja se mahdollistaa suunnilleen kaikki yllä kuvatut lajit. Lisäksi harvan asutuksen ansiosta luontoa on paljon tarjoilla ja se on kaikkialla lähellä. Näin ei ole läheskään kaikkialla maailmassa, monissa maissa maastoon saa mennä vain maanomistajan luvalla, kansallispuistoihin pitää varata retkeilylupa, melontaretkellä on etukäteen päätettävä yöpymispaikat jne. Suomesta tekee hyvän paikan harrastaa asioita juuri se, että täällä saa harrastaa ja täällä on tilaa harrastaa rauhassa.

Melonnan suhteen en kaipaa vuorovesiä ja Britannian tai Kalifornian olosuhteita, joissa on sitouduttava useiden kilometrien matkaan vailla mahdollisuutta rantautua ja sitten kun pystysuorassa kalliossa on rako, ainoa mahdollisuus on tyrskyrynnäkkö kohti rannassa odottavaa raastinrautaa. Palasin juuri Kuopio-Oravi -retkeltämme, sitä ennen seuramme on käynyt tänä kesänä Saaristomerellä ja Merenkurkussa. Meillä melonta ei ole hengissäselviämistä, vaan mukavaa ja vapaata liikkumista tajuttoman kauniissa maisemissa. Ja suuri osa nautintoa tulee juuri siitä, että reittiä ei tarvitse päättää eikä suunnitella liian tarkkaan etukäteen, riittää että katsoo aamulla tuulen ja keskustelee fiilikset ja hieno yösaari löytyy aina. Lisäksi pitää vain pitää kirjaa paluupäivästä ja -paikasta. Ja saareenkin rantaudutaan sivistyneesti kiertämällä tyynen puolelle. Ihan sama kutsutaanko tätä sitten retki- vai merimelonnaksi, maailman hienointa melontaa se kumminkin on. Sääliksi käy kun lukee ulkkarien kertomuksia avoveden jyystämisestä, eilen vielä vetelin Linnansaaren kansallispuistossa rantoja pitkin saaresta saareen ja maisema oli vain uskomattoman kaunis.

Negalistaan sitten kirjaisin vuorikiipeilyn (ei yhtään multipitchiä maassa) ja luolissa ryömimisen (meidän "luolat" ovat aika onnettomia). Plussa-puolelle lisäisin lumilautailun temppu- ja pomppusarjan. Kun ei ole isoja mäkiä, Suomessa on ymmärtääkseni aika runsas lautailukulttuuri, joka keskittyy ottamaan ilon irti pienestä.

kiravuo

Plo

Retkisoutua ei ole taidettu mainita. Siihen Suomi on ainutlaatuinen maa suojaisten vesistöjensä vuoksi. 

Eräpolku

Kesäinen Suomi on suunnistuksen osalta huippumaa, koska

- tarjolla on paljon laadukkaita karttoja joka puolelta maata,
- kuntosuunnistuksia ja kansallisia kilpailuja järjestetään runsaasti,
- tarjolla on paljon erityyppisiä ja haastavia maastoja (Pohjanmaa poislukien).

Suomen huonoin puoli suunnistuksen kannalta on talvi. Toisaalta täällä ei ole kesälläkään yleensä mahdottoman kuuma eikä maastossa ole puutiaisia suurempia vaaroja.

Jokamiehenoikeus mahdollistaa omatoimisuunnistamisen, mutta kaikkiin järjestettyihin tapahtumiin pitää hankkia maanomistajan lupa (mikä voi olla työlästä, jos omistajia on paljon, mutta onnistuu kuitenkin yleensä hyvin).

Norja saattaa olla tällä hetkellä maailman paras suunnistusmaa, mutta ei Suomi siitä ainkaan kovin kaukana ole. Monissa muissa maissa on toki paljon käsittämättömän upeita maastoja, mutta karttojen ja järjestettyjen tapahtumien määrä on meillä omaa luokkaansa.
 

 

Korpijaakko

Eräpolku: Kiitos kommenteista. Lisäksi hyvä tieverkosto vaikuttanee myös suunnistusmahdollisuuksiin: maastojen äärelle on helppo päästä ja valinnavaraa löytyy. Eli oltaisiin siinä maailman kärjen tuntumassa suunnistusmaana.

Mitenkäs sitten retkiluistelu ja cyclocross? Löytyykö puolestapuhujia?

Markku Jussila

[quote=Bound]

Eräpolku: Kiitos kommenteista. Lisäksi hyvä tieverkosto vaikuttanee myös suunnistusmahdollisuuksiin: maastojen äärelle on helppo päästä ja valinnavaraa löytyy. Eli oltaisiin siinä maailman kärjen tuntumassa suunnistusmaana.

Mitenkäs sitten retkiluistelu ja cyclocross? Löytyykö puolestapuhujia?

[/quote]

Ei kai nyt retkiluistelulle oikeasti tule montaakaan parempaa paikkaa mieleen? Eli perusteluna ei välttämättä oma erinomaisuus vaan muiden surkeus.

Cyclocrossia on mun mielestä vaikea irrottaa maastojuoksusta ja alamäkivapaasta xc-maastopyöräilystä. Jos cyclocross olisi huippua juuri Suomessa niin myös maastojuoksi ja tietynlainen leppoisa xc-maastopyöräilykin olisivat väkisin samalla vähintään keskitasoa.

Mutta puollan cyclocrossia!

Perustelu cyclocrossille: Metsäpolkuverkosto ja hiekkatieverkosto on helposti lähestyttävä ja laaja. Metsäpolkuverkosto ja hiekkatieverkosto on ihan varmasti kärkipäässä globaalisti. Helposti lähestyttävän ja jokamiehenoikeuksien tarjoaman lisäksi ovat myös helppoja eli ei ole ylipääsemättömiä esteitä eikä vaarallisia paikkoja, eläimiä,...

Metsäpolkuverkostoa ja hiekkateitä käyttävät erityisesti cyclocross, xc-mtb ja maastojuoksu.

Jokin keihäänkärki tuolle aikas hyvälle metsäpolkuja ja hiekkateitä hyödyntävälle maastojuoksu+cyclocross+xc-mtb-kokonaisuudelle tarvitaan. Ei vaan voi kaikkia kolmea välttämättä hehkuttaa.

Minusta cyclocross kärjistää nuo. Siksi ottaisin sen tuon kokonaisuuden keidäänkärjeksi. Eli joo cyclocross. Mutta ei yksinäisenä asiana omilla perusteluillaan, vaan tavallaan myös maastojuoksun ja xc-mtb:n välillisenä edustajana.

PeeTee

Jos Etelä-Suomen metsille ja metsien korkeatasoiselle polkujen sekä hiekkateiden verkostolle haluaa jonkun yksittäisen lajin kohdistaa, niin maastojuoksu voisi olla selkeämpi tai tunnetumpi kuin cyclocross. Maastojuoksussa vuoristo olisi tosin oikeasti plussaa, mutta kun cyclocross on ihan vieras termi suurelle osalle suomalaisista.

niilo

Retkiluistelulle Suomi ja Ruotsi ovat tosiaan parhaat paikat maailmassa, aikaisin jäätyvistä tunturijärvistä aina useimmiten vasta kevättalvella parhaimmillaan oleviin merenulapoihin asti, ja kaikkea siltä väliltä. Ennen viimeistä ilmastonviilenemistä erityisesti etelärannikon vesisadetalvet putsasivat jäät priimakuntoon, en kyllä valita nykytilannettakaan.

Sivut