1 viesti / 0 new
Jäätäväkallio
Suomen jääkiipeilyreitit Topo-kirja 2019

Kysymys kuuluu. Ostaisitko? Itse tilaisin kaksi, ehkä jopa kolme. Yhden itselle ja kaksi antaisin lahjaksi lajista kiinnostuneille nuorille. Täytyyhän tuon otsikon kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, ja sitä se toki onkin. Toki minulla on pointti tässä kaiken fantasian keskelle.

En ole pioneeri, en ole tänä talvena aloittanut uusi jääkiipeilijä. Sanoisin että sellainen kaveri, joka tykkää käydä viikonloppuisin roikkumassa köyden päässä.

Jokunen vuosi sitten ystäväni tarjosi ystävällisesti kyytiä kotikonnuilleni, koska olihan meillä sama suunta. Saman kylän poikii. Jouluksi on aina mukava palata sinne, mistä juuret ovat lähtöisin. Ovela ystäväni  haistoi tilaisuuden ja oli salaa pakannut jääkiipeilykamppeet takakonttiin. Valkealan kohdalla hän vaihtoi taitavasti arkiset puheenaiheemme siihen, että pitäisi tuolla Raposkin kulmilla käydä. No eihän siinä. Pieni mutka matkaan. Mitäpä minä siihen sanomaan. Olinhan minä ns. pummilla kyydissä. 

Takakontti auki ja jääkamat niskaan. Ei siis minulle, vaan hänelle. Ei mulla ollut mitään hajua, miten niitä kamppeita olisi tullut käyttää. Ystäväni soolosi pari linjaa ja jatkoimme matkaa. "Sooloaminen on  konfliktiherkkää puuhaa, joten mukavaa kun pääsit mukaan."

Koko touhu sai minut kysymään kysymyksiä toisensa perään. Olin vallan haltioissani tästä lajista, mutta samalla järkyttynyt. Miksi teet tätä yksin? Saatanan hullu! Urpo! Noh noh, tokaisi ystäväni. "On mulla pari kaveria kenen kanssa käyn kiipeilemässä, mutta se on niin arpapeliä milloin nekin pääsee mukaan."

Kysyin että kuinka paljon Suomessa on vastaavanlaisia paikkoja? Missä tätä voi harrastaa? "Mulla on muutama vakio mesta missä käyn. Onhan niitä koko Suomi täynnä, mutta katsos. Se että kertoisin jollekin missä kiipeilen, niin hän saattaisi innostua ja aloittaa uuden lajin." Häh. Mitä vittua sä selität? Joko sä korkkasit ton Jallun tuolta takapenkiltä? Se oli vasta huomiselle!!! "En korkannut. Oon selvä kuin pässi. Siis tämän lajin harrastajista kauheinta mitä voi tapahtua ei ole se, että sä putoat. Kauheinta on se jos törmäät putouksella uusiin naamoihin. Mieti. Se voisi johtaa sosiaaliseen kanssakäymiseen, sekä siihen että kaksi kiipeilijää ei mahdu tähän samalla putoukselle."

Noniin. Alku hämmenyksen jälkeen tajusin yskän. 

"Hyyyyys... Hyyyyyyyyys. Menee sääntö kun tiedustelaan missä kukin kiipeää" -tokaisi ystävä.

Tuo pieni pintaraapaisu lajiin oli sen verran mielenkiintoinen kokemus, että kamat lähti tilaukseen. Ei toki samana talvena. Eikä seuraavana, mutta sitten.

Ajattelin tuolloin, että onko lajinhenki oikeasti näin vaikea. Tutustuin ja juttelin muiden kiipeilijöiden kanssa ja osa oli sitä mieltä että eteen päin on menty. No onko menty? Mun mielestä juna on pysähtynyt. Ehkä se valuu hiljaa eteenpäin, mutta kulttuuri on edelleen sama. 

Mielestäni meitä harrastajia on niin vähän, että miksi pelätä. Ehkä tuo "Suomen jääkiipeilyreitit Topo-kirja" on vähän utopiaa, mutta ehkä joku sen tyyppinen mitä lajin pioneeri Leo Määttälä on koonnut Mountain Shopin nettisivuille. 

Voi olla että elän fantasioissa, mutta ainakin itse haluaisin omalla toiminnallani olla sellainen, mikä toisi enemmän ihmisiä tämän upean lajin pariin.

No missä niitä paikkoja sitten on? Jokainen kiipeilijä tietää ne julkiset paikat. Turha niitä on alkaa tässä luettelemaan. Korostan edelleen tuota upeaa Leo Määttälän tekemää listaa. Sieltä löytyy pitkälti monta upeaa putousta. Aloitan paljastamalla yhden. Mielestäni tätä ei ole mihinkään julkisesti kirjoitettu, mutta lajin pioneereille tämä saattaa olla takataskussa. Talvesta riippuen kuten tietysti monen putouksen kohtalo on kiinni, niin vanha kunnon kesäkaltsi Reventeenvuori. Monelle tuttu kesäpaikka mutta moni ei tunnu tietävän, että talvi tarjoaa myös kolme putousta. Helpoin WI2, vaikein WI3+/WI4. Ei ole joka talvi kiivettävissä, mutta esim. viime talvena sojottivat puikot pystyssä.

Mukavaa talvikautta kaikille!