Millaista on leijalautailla täysin pimeässä?

Nyt pimeimpään vuodenaikaan Oulussa ei ole liiaksi asti mahdollisuuksia leijalautailuun. Jäät eivät ole vielä tulleet ja näyttää sille, että eivät ihan lähiaikoina ole tulossakaan. Vesikausi jatkuu tänä vuonna ennätyspitkään. Kylmän vielä kestää, mutta vedessä lautailulle oman haasteensa asettaa se, että pimeä tulee klo 15 jälkeen ja päivä vain lyhenee. Työssäkäyvä ihminen joutuu ajoittamaan ajonsa viikonlopuille ja kelit eivät välttämättä mene tämän aikaikkunan kanssa yksiin.

Suunnilleen näin meni seuraaviin tapahtumiin johtanut ajatusketju : "Riittävästi valoa ja etäsalama täysin pimeässä nolla-asteisessa vedessä olisi aika hyvä resepti eeppisiin kuviin. Höyryäsiköhän hengitys? Yleensähän leijakuvat ovat semmoisia trooppisia riuttoja ja aurinkoa, tämä olisi niiden täysi vastakohta. Joku sellainen "Meanwhile in Finland" -tyyppinen ratkaisu." Kuvasimme syksyllä pariin otteeseen hyppyjä ja leijalautailua leijannaruihin kiinnitetyllä salamalla ja tulokset olivat vakuuttavia. Mielessä pyörivät tummat taustat ja pimeydessä hohtavat vesipisarat ja tietty leijasankari lentämässä pimeyden ytimessä. Ensin piti vain ratkaista muutama ongelma, jotta hommaa voisi kokeilla. Tarvittaisiin valoa, tiimi ja sopivat kelit.

Jotta kamera pystyisi seuraamaan kohdetta ja lautailija eli minä näkisi eteensä tarvittaisiin ainakin kaksi tehokasta valoa. Oulun Valostoresta sain lainaan tehokkaan valaisimen, jolla saataisiin riittävästi valoa riittävän kauas. Vesi kun on siitä hankalaa, että se imee itseenä kaiken valon eikä mikään määrä tunnu olevan tarpeeksi. 4800 lumenia kuitenkin näytti valaisevan sen verran hyvin, että aallot näkyivät selkeästi ja 100m päässä olevat kivetkin tulivat näkyviin, joten ilmassa oli onnistumisen merkkejä ainakin valojen suhteen.

Seuraavaksi tarvittaisiin tiimi: kuvaaja ja vähintään kaksi valojen ohjaajaa. Toinen näyttäisi leijakuskille tietä ja toinen pitäisi valoa kameralle. Pari puhelinsoittoa ja tiimi saatiin äkkiä kasaan. Kukapa ei haluaisi käyttää iltaansa osoitellen lampulla aaltoilevaan mereen?

Torstain ennuste näytti hyvälle jo edellisenä viikonloppuna: +2 astetta "lämmintä" ja noin 8-10m/s tuulta lännestä. Ennusteet pitivät ja kello 18 torstaina tapasimme tiimin kanssa säkkipimeässä Toppilan Hawaijilla. Aamupäivästä oli onneksi satanut pari senttiä lunta ja maa oli valkoisena. Se helpotti huomattavasti narujen ja leijan kanssa säätämistä. Pimeys oli todellakin ihan erilaista kuin esimerkiksi kesällä koettu yösessio Hailuodon Pöllässä. Ilman valoa ei nähnyt yhtään mitään. Onneksi Flysurferin narut eivät ole valkoiset kuten joidenkin valmistajien malleissa! Salama laitettiin paikoilleen naruihin ja testasimme valotuksen ottamalla pari testikuvaa. Kaikki vaikutti hyvälle, kunnes viimeisiä testikuvia otettaessa salama ei enää välähtänytkään. Epäilimme syyksi kylmää viimaa ja pattereiden laskenutta jännitettä. Paha takaisku kuvausprojektille, mutta tänne asti oli tultu ja valot ja tiimi olivat valmiina, joten päätimme kuitenkin kokeilla, miten itse ajaminen onnistuu.

Maa oli liukkaana lumesta ja neopreenitossun pito ei ole kovin kaksinen, joten Markku sai toimia ankkurina leijaa ylös nostettaessa. Jos lähden luisumaan maata pitkin ei leija pääse nousemaan ylös ja homma menee vaaralliseksi. Leija saatiinkin hyvin ilmaan apuvoimalla. Keliä tuntui olevan vähintäänkin riittävästi 12m2 leijalle. Valohemmot saattelivat minut veteen ja lähdin ajamaan. Kylmä ei oikeastaan tässä vaiheessa edes tuntunut. Ajelin muutamat mutkat ja alussa tuntunut jännitys katosi kokonaan! Tämähän toimii loistavasti! Ainoastaan valoja kohti ajaessa olisi parempi, jos valomies osoittaisi enemmän menosuuntaan. Välistä en nähnyt edessäni kuin mustaa ja se hieman pisti epävarmaksi. Valot olivat sen verran tehokkaat, että olisin voinut vaikka tehdä pari hyppyä, mutta tuuli osoittautui todella puuskaiseksi ja päätin tulla takaisin rantaan.

Kokemus oli sen verran rohkaiseva, että tulemme varmasti yrittämään tätä uudelleen kunhan sopiva hetki taas osuu kohdalle. Salama ei toiminut kotona kokeillessa, joten se oli sen viimeinen kuvauskeikka. Uusi salama on jo hankittu ja keikasta saatiin muutenkin hyvää kokemusta. Ehkä seuraavalla kerralla saamme ne "moneyshotitkin" talteen.

 

Leija kuvauskokeilu Toppilassa from Timo Kallio on Vimeo.

Käyttäjän plajunen kuva

plajunen

Petteri on innokas leijalautailija, maastopyöräilijä, softakehittäjä ja Relaan tekninen tonttu.
jariarkko
Offline
Viimeksi kirjautunut: 1 viikko 2 päivää sitten
Liittyi: 13.02.2012 - 12:44
Re: Millaista on leijalautailla täysin pimeässä?

Hienoa! Oliko kylmää? :-)

Tästä saisi muuten varmaan eeppisen gopro-videon, kun laitatte kamerat lautailijan mukaan...

plajunen
Käyttäjän plajunen kuva
Offline
Viimeksi kirjautunut: 2 kuukautta 1 päivä sitten
Liittyi: 29.01.2012 - 16:16
Re: Millaista on leijalautailla täysin pimeässä?

Kiitos! Ei itseasiassa niin kylmää kuin olisi kuvitellut. Kaipa se adrenaliini lämmittää :) GoPro videosta tuskin näkyisi mitään. Kuskin päästä näkymät on lähinnä pimeät ja välillä valot häikäisevät.

Instagram @fabulouspetteri

jariarkko
Offline
Viimeksi kirjautunut: 1 viikko 2 päivää sitten
Liittyi: 13.02.2012 - 12:44
Re: Millaista on leijalautailla täysin pimeässä?

[quote=plajunen]Kiitos! Ei itseasiassa niin kylmää kuin olisi kuvitellut. Kaipa se adrenaliini lämmittää :) [/quote]

Oliko päällä kuivapuku vai märkäpuku? Näyttää jälkimmäiseltä, mutta vaikuttaisi aika viileältä noin omalta kannalta asiaa ajatellen...