Käyttäjän teamPBP blogi

share

Vuonna 1891 ranskalaisherra nimeltä Pierre Giffard keksi, että on hyvä idea polkea pyörällä Pariisista Brestiin ja takaisin. Elokuun toisena lauantaina, 124 vuotta myöhemmin istuimme Pariisin keskustassa lounaalla toisen ranskalaisherran Francousin kanssa, joka on iäkäs ranskalainen opettaja ja sattumalta asunut vuoden Suomessa. Keskustelemme pyöräilystä ja hän kysyy miksi reittimme kulkee Ranskan tylsimpiä teitä, mutta ei totea mitään siitä, miksi ylipäätään ajamme pyörillä melkein neljä vuorokautta putkeen.

share

Otsikko tiivistänee olennaisen juhannusta edeltävän viikon ohjelmasta. Tavoitteena oli  jumpata Paris-Brest-Parisin viimeinen 600km karsintabrevetti ja sopivasti painetta polkemiseen toi tieto siitä, että team PBP:n toinen jäsen Ilpo oli klaarannut matkan tyylikkäästi vain pari päivää aiemmin Helsinki-Satakunta-Helsinki ajoissa. Itse en noihin kekkereihin Tanskasta ehtinyt, joten luvassa oli zen-henkistä soolopyöräilyä ensimmäiset 400km ennenkuin isäukko tuli kirittämään viimeiselle 200km veiville.  Tour de Päijänne

share

Team PBP:n matka kohti elokuussa Pariisissa odottavia pitkänmatkanpyöräilyn karkeloita etenee kuin Siperian pikajuna kohti Vladivostokia.  Epäonnistuneen 200km kaudenavauksen jälkeen (ks. edellinen blogi-postaus) tiimin Tanskan-jaosto eli allekirjoittanut päätti ryhdistäytyä ja 200km, 300km ja 400km brevetit on nyt suoritettu onnistuneesti. Viimeisin 400km pyöräilytuokio antoi jo esimakua siitä, miltä oikeastaan tuntuu viettää satulassa istuen koko päivä ja kenties toinenkin.

share

On hyviä päiviä – ja sitten on niitä ei niin hyviä päiviä. Eilinen meni tuohon jälkimmäiseen kategoriaan, kun tämän vuoden brevetti-kausi ja Paris-Brest-Paris karsinta-sarjan metsästys alkoi 200km polkaisulla. Meidän pyöräily-projektin uusille seuraajille mainittakoon, että homman nimi on siis hankkia starttipaikka viiden vuoden välein järjestettävään Paris-Brest-Paris (PBP) pyöräilytapahtumaan, joka ajetaan seuraavan kerran tämän vuoden elokuussa  ja sisältää polkimien pyörittelyä 1200km edestä 90 tunnin aikarajalla.

share

Lauantai–aamu, lievä päänsärky, joulustressi ja paljon tekemättömiä asioita. Viimeinen viikonloppu Maltalla on alkamaisillaan, mikä tarkoittaa viimeistä mahdollisuutta lisätä muutamat pyöräilykilometrit tämän vuoden lenkkipäiväkirjaan. Tuumin, että mahdollisuuteen on tartuttava. Burana, kaksi kuppia kahvia parvekkeella ja pieni probleema: viime viikonlopun lenkillä ketjut kitisivät kaameasti, asialle tarvisi tehdä jotain, mutta Maltalla on kansallinen juhlapäivä ja fillariliikkeet kiinni.

share

Jostain syystä viime aikaiset blogipäivitykset ovat omalta osaltani keskittyneet reissurapsoihin ja keskeisenä tematiikkana ovat olleet pari vapaapäivää, halvat vuokrapyörät ja sopivan summittainen "mitäs tänään tehtäisiin" -mentaliteetti. Niin tälläkin kertaa, kun lentokone suuntasi perjantai-iltana Maltalta kohti Menninkäisten (ja Guinnessin) mekkaa eli Irlantia.  

share

Talviajokengät jalkaan, eväät reppuun ja kohti Luukkia. Suunnitelmana oli ajella Reitti 2000 suurin piirtein ympäri päivän aikana.

share

Elämäni pyöräpummina EU:n eteläisimmissä jäsenvaltiossa, Maltalla, on jatkunut tavalliseen tapaansa – loputonta vihaa autoilijoilta, röpelöistä asfalttia ja jo moneen kertaan tutuksi tulleita teitä. Saaren pienoisesta koosta ja tieverkoston kunnosta johtuen kun maantiefillarikelposta baanaa ei aivan loputtomasti ole. Onneksi on EU:n rakennerahasto, joka tuntuu syytävän mukavasti massia maltalaisten bitumitalkoisiin. Vielä kun joku rajoittaisi yksityisautoilua, niin bileet olisivat pystyssä kuin alakerran baarin brittituristeilla.

share

Suunnitelmat syksylle olivat suuret. Pelkkää elämäniloista nautiskelua samaan tyyliin, kuin niissä lukuisissa videoissa, joissa ei koskaan sada, mikään ei hajoa, jalat eivät kramppaa, ihmiset eivät hengästy ja maisemat ovat timanttiset. Vaihdoin monitoimipyörään krossikumit ja ajattelin siirtyä sillä maantielaidasta hiekkateille ja poluille. Pelkään, että ajotuntumaa on tänä talvena pidettävä yllä, mikäli mielii ajaa ilman suurempia ongelmia reilu kolme vuorokautta putkeen.

share

Laitoimme majatalon reiluksi vuorokaudeksi kiinni ja tilaisuuteni oli koittanut. Oli aika ajaa 600 km lenkki alle 40 h aikarajan. Ensin neljäsataa kilometriä, sitten muutama tunti unta ja seuraavana päivänä kaksisataa. Olin tänä kesänä ajanut useamman kolmisatasen lenkin ilman ongelmia, joten ajattelin, että ainakaan ensimmäinen päivä ei todennäköisesti tuottaisi suurempia yllätyksiä. Aamu starttasi kahden kuivan kuukauden jälkeen vesisateella. Neljä tuntia vesisadetta ja mäkinen reitti otti turhat luulot pois.

Sivut