share

  Juho Risku, Mt. Logan -retkikunnan johtaja, päivitteli satelliittipuhelinmaililla kuulumisia myöhään eilen illalla Suomen aikaa. Retkikunta on jumissa Kluonu Lakella sään takia. Tänään tiistaina saattaa olla pieni rakonen päästä taivaalle ennen seuraavan matalapaineen saapumista. Sen on puolestaan ennustettu kestävän useita päiviä. Juho kertoi, että he pääsivät täydentämään muonavaroja paikan päällä. Se oli hyvä juttu, että "ei tarvitse syödä kuormasta jo tässä vaiheessa". Relaa seuraa retkikunnan etenemistä ja toivoo suotuisia säitä!

share

Ilkka Uusitalo kaatui Orient Express -laskureitillä ja putosi syvään railoon.

share

Kehnojen yhteyksien takia retkikunnan kuulumiset välittää Relaa.com: Mt. Logan -retkikunta on lentää heilauttanut Atlantin yli Kanadaan. Ensimmäisen stoppi oli Vancouver, mistä matka jatkui Whitehorseen. Sieltä hankittiin tarvikkeita ja etenkin tuhti satsi ruokaa porukalle. Kuivamuonaa löytyi kivasti, ”vaikka makujen suhteen jouduttiinkin tekemään kompromisseja”, raportoi retkikunnan johtaja Juho Risku.

share

Suruviesti veti suomalaisen vapaalasku- ja kiipeily-yhteisön hiljaiseksi eilen illalla, kun tieto Ilkan menehtymisestä Denalilla saavutti Suomen. Ilkka oli kokenut vapaalaskija ja tottunut liikkumaan isoilla vuorilla. Monet muistavat myös hänet taitavana valokuvaajana.

share

Toukokuun 20. päivä ja Kauniaisissa voi edelleen hiihtää! Granin hiihtokeskus on aarre. En enää muista, kuinka monta kertaa olen kirjoittanut kauden viimeisestä laskusta täällä. Pelkästään tänä vuonna! Mutta mäessä on vieläkin lunta. Lunta on tosin vain pieni pläntti. Juuri sopivasti päästäksemme kokeilemaan minisuksia. Ostin viime viikon Bolivian matkalle minisukset siltä varalta, että oikeat sukseni hukkuisivat lentoyhtiöltä. Niin ei kuitenkaan käynyt, ja minisuksia ei siis tarvittu. Mutta jotenkin niitä olisi päästävä kokeilemaan, varsinkin kun pienenä en koskaan tullut niillä hiihtäneeksi. Täytyy sanoa, että niillä on paljon vaikeampi hiihtää kuin olisin kuvitellut. Jos olisin oikeasti tarvinnut varasuksiani Boliviassa - yli viiden kilometrin korkeudessa jyrkällä jääseinällä - huonosti siinä olisi käynyt. Pienen kokeilun jälkeen aloimme kuitenkin oppia, kuinka näillä suksilla hiihdetään. Mutta se ei silti ollut helppoa. Olen varmaan jumiutunut alppisuksien hiihtotyyliin, ja on vaikea oppia mitään uutta. Suksia oli joka tapauksessa erittäin hauska kokeilla. Ja rinteessä oli tänään hyvin lämmintä, yli 20 astetta. Lisäksi lapset löysivät sulaneen lumen alta kaikenlaista mielenkiintoista. Esimerkiksi kolmisenkymmentä golf-palloa. Tämä kerta voi nyt todellakin olla se kauden viimeinen lasku täällä. Olisi hauska päästä hiihtämään vielä kesäkuussa, mutta kymmenen päivää tuntuu liian pitkältä ajalta jäljellä oleville ohuille lumisille kohdille.

share

Pitkä liuta hotelli- ja ravintola-alan ammattilaisia, hiihdonopettajia, eräoppaita ja muita osaajia vaeltaa syksyisin etelästä pohjoiseen. Kausityöläiset pitävät Lapin talven liikkeellä. Mutta mitä he tekevät kesällä? Entä mitä kausityöläisyys vaatii ja antaa - ja olisiko sinusta kausiduunariksi?

share

Mikaela Hollsten voitti naisten lautasarjan, Joonas Karhumaa sijoittui toiseksi telemarkeilla ja Niklas Hollsten laski neljänneksi miesten lumilautasarjassa.Lisätietolinkit: Bigmountain.se - Kisojen kotisivut

share

Kuten jossain kohtaa tuli mainittua Logan saattaa olla kylmä paikka. Yks ehkä haastavimmista ja mulle jossain määrin uusista (kiinnostavista) jutuista on ollu varustautuminen tuota kylmää vastaan. Tottakai kylmässä on tullut kiivettyä aikasemminkin; hullu mieshän pätkii jäätä vaikka -35 asteen pakkasessa (joka talvi)... mutta entä sitten kun mukaan laitetaan vielä kylmempää, kova tuuli ja kahdeksan tuntia muuttuu reiluksi pariksikymmeneksi päiväksi? Siinä tarvitaan vähän erityisvarustusta.

share

Kokousviikko täällä Washington DC:ssä alkaa olla lopuillaan. Ensi viikolla työt jatkuvat Kaliforniassa. Mutta tärkeimmät asiat ensin, välissä on nimittäin viikonloppu! Mikä olisikaan hauskempaa kuin lentää 16 000 kilometriä Boliviaan? En tosin tiedä, millaiseen seikkailuun matka vie. Jo pelkkä lentokenttä Bolivian isoimman kaupungin, La Pazin, vieressä on 4061 metrin korkeudessa. Paluulennolla täytyy välittömästi tehdä välilasku tankkausta varten, koska kone ei pysty nousemaan kentältä raskaalla polttoainekuormalla. Ja mielenkiintoiset paikat Boliviassa ovat vielä paljon korkeammalla. Bolivian ainoa virallinen laskettelukeskus, Chacaltaya, sulkeutui lopullisesti muutama vuosi sitten. Ilmaston lämpeneminen lienee tosiseikka, jos jäätiköt 5400 metrin korkeudessa sulavat. En tiedä pystynkö liikkumaan korkeassa ilmanalassa ilman useamman päivän totuttelua. En tieda saapuuko oppaani paikalle. Enkä tiedä saapuvatko matkatavarat perille. Niiden hukkuminen on itse asiassa varsin todennäköistä lyhyen vaihdon vuoksi. Ja kaiken kukkuraksi en tiedä pääsenkö maahan, koska Bolivian rokotusvaatimuksista löytyy varsin ristiriitaista tietoa. Lienee todennäköistä, että makaan viikonlopun päänsäryssä hotellihuoneessani. Lumelle asti pääseminen olisi jo iso voitto, mutta en halua toivoa liikaa. Paikka on vain liian korkealla, ja viikonloppu on liian lyhyt aika totutteluun. No, Bolivia on kuitenkin mielenkiintoinen maa, ja näköalat La Pazissa uskomattoman hienot. Matkatavaroiden suhteen keksin ottaa mukaan varasukset. Sukset, jotka mahtuvat käsimatkavaraani: minisukset! Jos oikeat sukseni eivät saavu perille, voin ottaa minisukset mukaan. Vaikka sukset onkin tarkoitettu lapsille, ehkä niillä voi kuitenkin hiihtää sen verran, että voin sanoa hiihtäneeni Boliviassa.

Sivut