Tuuli viihtyy tunturissa - Leijahiihtovaellus Kaldoaivin erämaassa

'

Vajaa vuosi sitten kirjoitin Arktista elämää -blogiimme jutun leijahiihdosta Suomen suurimmassa erämaassa. Tuolloin suunnittelimme ensimmäisiä kaupallisia leijahiihtovaelluksiamme erämaassa. Toteutimme kaksi vaellusta, joista ensimmäiseen osallistui Joni Palomäki, jonka kirjoittama tekstin julkaisemme täällä. Teksti on aiemmin julkaistu Surf & Kite -lehdessä. Kuvat ovat kaikkien retkikuntalaisten muistikorteilta.

Ensi kevääksi jälleen kaksi kaikille avointa vaellusta ja Suomen pohjoisin leijakoulu starttaa heti kun lunta on tarpeeksi suksien alle. Tänään olemme juuri saaneet ensilumen maahan.

Tuuli viihtyy tunturissa - Leijahiihtovaellus Kaldoaivin erämaassa

Vaikka leijahiihtoa voi harrastaa monipuolisesti Suomen merialueilla ja lukemattomilla järvillä, miksei tasaisilla peltoaukeillakin, siintää monella varsinkin lajia hieman pidempään harrastaneella mielessä Pohjois-Suomen tunturit ja niiden tarjoamat mahdollisuudet erityisesti leija-avusteiseen retkeilyyn. Lajia jo useamman vuoden pääosin Espoon saaristossa harrastaneena, olin haltioituneena lukenut leijaretkeilytarinoita Suomen tuntureilta ja muun muassa Grönlannista, missä retkikunnat ovat hyödyntäneet muun muassa mannerjään nostattamia katabaattisia tuulia saaren kiertämisessä leija-avusteisesti.

Siinä missä pohjoiseen matkaava, erämaan rauhaa hakeva retkeilijä valitsee mielellään kohteekseen jonkin Lapin kahdestatoista erämaa-alueesta, löytää retkeilevä leijahiihtäjäkin oivan kohteen samaiselta listalta, nimittäin Kaldoaivin erämaan. Sain mahdollisuuden tutustua tähän Suomen laajimpaan, pääosin Utsjoen kunnan alueelle sijoittuvaan erämaa-alueeseen Alma Arktikan matkassa maaliskuun lopulla, kun teimme porosaamelaisten jalanjäljissä kolmipäiväisen leijahiihtovaelluksen tuon lähes puuttoman erämaan halki. Reittimme kulki linnuntietä noin 80 kilometrin matkan,  ja sisälsi niin vauhdikasta matkantekoa avoimessa tunturissa, kuin myös teknistä luovimista ohi ja yli erilaisten pinnanmuotojen.

Retken ollessa itselleni ensimmäinen tunturissa, haasteita tarjosivat muun muassa lukuisat ylä- ja alamäet noustessamme ja laskiessamme halki tunturiylängön, sekä reitin valintaan liittyvät yksityiskohdat ja suunnan pitäminen vaikeissakin tuuli- ja maasto-olosuhteissa. Kaldoaivi palkitsi kulkijan auringonpaisteella ja avarilla näkymillä ja hymyn leijahiihtäjän huulille nostamalla tuulella ja tuiskeella. Auringonlaskun kultaamina tunturilakeudet muistuttivat paikoin aavikkoa, tunturikoivikkojen toimiessa keitaina joihin katse laskevassa valossa kiinnittyi. Hiljaisen erämaan yötaivasta valaisi täysikuu ja tanssivat revontulet, ja kaminan lämmössä maistui porokeitto pitkän päivän päätteeksi.

Mitä huomioida leijavaellusta suunniteltaessa?

Leijahiihtovaellusta suunniteltaessa on tärkeää tutustua kohteeseen huolella ja selvittää niin alueen asettamat erityisvaatimukset ja esimerkiksi liikkumisrajoitukset, kuin myös reitillä mahdollisesti sijaitsevat autiotuvat ja käytettävissä olevat huoltopisteet. Hyvät kartanlukutaidot ovat tarpeen kulkureittiä suunnitellessa ja huomioon on otettava niin maaston asettamat esteet, kuten joet ja järvet, ajankohdasta hieman riippuen, ja kalliojyrkänteet, sekä rakennetut esteet kuten sähkö- ja voimalinjat sekä poronhoitoalueella liikuttaessa poroaitausten ja -tokkien sijainnit. Huomioitava on myös, että eläimille miltei äänettömästi ja usein nopeastikin lähestyvä leijahiihtäjä, tai vaikka vain leijan varjo hangella, voi aiheuttaa tarpeetonta stressiä ja voimakkaan pakoreaktion.

Vaelluksen reitti on hyvä suunnitella niin, että päiväetapit on tarvittaessa myös hiihdettävissä suksen pohjaan kiinnitettävien nousukarvojen kanssa. On myös hyvä varautua niin aikataulullisesti kuin henkisestikin pysähdyksiin ja tarvittaessa välipäiviinkin vaikka rautuja tunturijärvestä pilkkien, ellei mukana kulje moottorikelkka, minkä hinausapuun voisi tuulettomassa tai liian kovaksi yltyneessä kelissä turvautua. Moottorikelkan kanssa liikkuessa on kuitenkin huomioitava paikalliset rajoitukset ja lupa-asiat. Leijahiihtoon käytetyn ajan voi maksimoida varsin hyvin kuljettamalla mukana kahta erikokoista leijaa. Suuren avoimen patjaleijan, pinta-alaltaan noin 10-13 neliötä pariksi sopii hyvin noin 5-6 neliön patjaleija, jolloin käytettävissä oleva tuulialue on varsin laaja, noin 2 - 10 m/s, toki henkilökohtaisista taidoista ja mieltymyksistä riippuen.

Omatoimisen vaelluksen varusteet ja ruuat kulkevat kätevästi ahkiossa, joita voi sitoa esimerkiksi kaksi rinnakkain, jolloin kuorman kaatuminen on epätodennäköisempää hankalassakin maastossa. Ahkion vetonaru kannattaa yhdistää trapetsin ohi leijaan ja vetämistä kannattaa kokeilla ja harjoitella etukäteen, tasaisella järven jäällä käännöksissä kaatuva ahkio ei tule toimimaan tunturissakaan. Ryhmässä liikkuessa radiopuhelinten käyttö parantaa turvallisuutta matkapuhelinverkon ulottomattomissa liikkuessa ja antaa mahdollisuuden kommunikoida vielä kohtuullisilla etäisyyksillä ja sopia kulkureitistä ja varoittaa perässä tulijaa esimerkiksi puuskaisesta tuulesta tunturin laella. Teknisien apuvälineiden ohella näköetäisyyden säilyttäminen ryhmän jäsenten välillä on paras tapa ennaltaehkäistä suuriakin ongelmia, tunturissa kun on erityisesti kelin nopeasti huonontuessa helppo eksyä.

Valitset sitten kaupallisen retken, mikä on erinomainen vaihtoehto jos olet yksin liikkeellä, tai haluatte ryhmässä keskittyä itse leijahiihtoon täysipainoisesti, tai suunnittelette ja toteutatte vaelluksen omatoimisesti, kokemus on takuulla huikea. Leijahiihtovaellus Kaldoaivin erämaassa muokkasi ainakin omaa käsitystäni niin leijahiihdosta lajina, kuin leijasta vetovälineenä ja sain uutta pontta myös tekniikka- ja leijankäsittelyharjoituksiin. Leijahiihdon yhdistäminen vapaalaskuun alkoi tämän kokemuksen pohjalta kiinnostaa myös ja tällaisia retkiä onkin jo alustavissa suunnitelmissa.

Kaldoaivin erämaa lyhyesti

- Kaldoaivi on Suomen laajin  ja pohjoisin erämaa-alue.

- Tiettömän tunturierämaan maisemat ja maasto ovat yllätyksellisiä vaihdellen jyrkistä ja syvistä jokilaaksoista loiviin tuntureihin.

- Tyypillisesti lunta on riittänyt Vapun aikaan saakka, tällöinkin jo osa maastosta voi olla sulana.

- Vaellukset voidaan toteuttaa Utsjoelta Nuorgamiin tai Nuorgamista Nuorgamiin tuulen suunnan mukaan valiten

- Erämaassa puhelinyhteydet toimivat rajoitetusti ja kartanlukutaito on välttämätön.
 

 

 

Alma Arktika