Norja ja kauden kootut selitykset

Heijjaa heijjaa!

Henkisesti ja fyysisesti raskaan riiraiderikauden jälkeen Ajelutiimin blogikirjotussuoni tukkeutui pahemman kerran ja tarvitsimme "lyhyehkö" luovan tauon. Nyt tukokset on Suomen alkukesän lämpimisissä tunnelmissa kuitenkin liotettu pois. Tässä tulee pieni kertomus Norjan reissustamme ja kauden yhteenkootuista tunnelmista. Itävallasta saavuttuamme Suomeen pidimme viikon mittaisen tauon kotijoukkoja moikkailen. Sitten olikin Oravan ja Opitzin aika siirtyä kohti pohjoista.

Reissuun lähdimme henkilöautolla ja yöt oli tarkoitus viettää teltassa, ystävien luona tai autossa nukkuen. Reittimme ensimmäinen etappi oli Kilpisjärvi, jossa kylän piällikkömiehiin lukeutuva Don Eskonen puolisoineen järjestivät riiraidereille suunnatun Vapaaviikonlopun. Ohjelmassa oli kelkkavedoin siirtyminen Saanajärvelle ja skinnailua Saanatunturin lähimaastossa. Kovimmat kalamiehet ja kalaminxxit pääsivät myös testaamaan kalannarraustaitojaan pilkkihommissa.

Saana odotteli aurinkoisesti myhäillen riiraidereita.

 

Riiraidereita saapui paikalle, kun porukata Kalpan peliin Kapasten aikoina.

 

Niki (kuvassa vas.) kaivoi repustaan kiikarit, mutta Kapteeni Orava on henkeen ja vereen kaukoputkimiehiä.

 

Yhteistuumin Saanalaiselta löydettiinkin sopiva kurulainen. Retkikunta Opa, Orava, J. Hynninen ja Niki suuntasivat Saanan topitukseen.

 

Saanan huipulta aukesivat upeat maisemat. Jos joku sanoo, että Suomessa ei voi hiihtää niin Ajelutiimi ei tätä allekirjoita.

 

Vapaaviikonloppu oli menestys. Mukavaa porukkaa, mahtavat järjestelyt isäntäpariskunta Villeltä & Margitilta ja kaupan päälle vielä hieno retki Saanan huipulle. Laskullisesti Saana oli kummallekin Ajelupoiccaselle tähän mennessä hienoin Suomen kamaralla suoritettu luikautus. Iso kiitos kaikista järjestelyistä Villelle ja Margitille!!

Kilpisjärveltä suuntasimme Norjan puolelle. Ajelimme Lyngseidetin pikkukylään, jossa otimme kopin ystävästämme Jussista. Jussi vietti koko kevään Tromssassa vaihto-oppilaana ja lupautuikin lähtemään kanssamme telttailemaan ja laskemaan.

 

Sääolosuhteet Lyngenin niemimaalla olivat leiriytyessämme melko mielenkiintoiset.

 

Täällä on äidinpikkumussukan kiva olla pussissa lämpimässä, mmummummmmm!!

 

Ensimmäisen laskupäivä missiona oli käydä tarkistamassa eräs hytte ja sen lähimaastot. Rndotauoilla on hyvä tarkastaa vastaukset kesätyöhakemuksiin.

 

Hytte löytyi, mutta edessä oli pienimuotoiset lumenkaivuusulkeiset. Lopulta oviaukko kuitenkin paljastui kinoksien alta ja pääsimme sisälle odottelemaan josko sää sallisi kolmikkomme jatkaa kohti läheisiä huippuja.

 

Tässä hytessä oli tunnelma kohillaan. Evästauko paikalla.

Keli ei odottelustamme huolimatta auennut, joten suuntasimme hyteltä takaisin alaspäin ja kohti leiriämme. Hytte merkittiin ylös kuitenkin Ajelupoiccasten punaiseen siikretspot kirjaan potentiaalisten rndokohteiden joukkoon. Hytteä ympäröiviltä huipuilta löytyi monta mielenkiintoista kurulaista, jotka varmasti olisivat paremmissa olosuhteissa oikein miellyttäviä ajelukokemuksia.

Seuraavat päivät toistivat melko pitkälti itseään. Aamulla ylös, kamat niskaan, vuorelle, 500vertikaalia skinnausta, lumikuopan kaivamista ja odottelua. Odottelun perään lasku sitten takaisin autolle. Noh, mitä tästä opittiin? Ainakin kaivamaan lumikuoppia ja pakkaamaan hyviä eväitä. Keleille edes Ajelutiimi ei mahda mitään, mutta joka päivä kuitenkin opittiin jotain hyödyllistä. Seuraavassa muutamia tyylinäytteitä suojakuopistamme. 

Jussi ja Opa kaivuuhommissa. Potero valmistui todella timakkaan tahtiin.

 

Jussi ja Orava nautiskelevat poteron suojissa AjeluNobelilla palkittua Snickers-patukkaa.

 

Telttailu epävakaisissa olosuhteissa ilman hyviä laskuja kävi poiccasten mielen päälle niillä seurauksin, että siirsimme leirimme Jussin opiskelijaboxiin Tromssaan.

 

Onneksi kuitenkin muonavarastomme olivat kunnossa ja purkkiruuan ystävä Oravaahan se vasta naurattikin. Vitamiinit aina purkista ja tuplahaukat kameralle!!!

 

Muutaman takaiskupäivän jälkeen purkkiruuasta voimistuneena retkikuntamme suuntasi reissun toiseksi viimeiseksi päiväksi suomipekkojen suosimaan Lakselvbuktiin kokeilemaan onneaan.

 

Lakselvbuktissa meitä odotti lievä yläpilvi, mutta tunnelma oli kuitenkin positiivinen.

 

Jopa harvoin tällä reissulla nähty ystävämme aurinko pilkahti näkyviin kinnauksen aikana.

 

Myös muutama muu kinnailija oli aamulla tehnyt saman arvion, mutta hieman aikaisemmalla lähdöllä. Päätimmekin oikean nivusen ruuhkautuessa kokeilla vasemman puolen tarjontaa. Vuoren puhutuin kieli oli oma kaunis kotikielemme.

 

Vasen nivunen osoittautui ainakin alaosan perusteella hyväksi vaihtoehdoksi. Opi tarkastelee viiksien kuntoa muodikkaalla selfiekuvalla, hyvälle näyttää!!!

 

Vasen nivunen tarjoili meille kaikkea yläosan jäästä alasosan puuterilumeen, joka teki tästä reissumme parhaan laskun!!

 

Laskun jälkeen ylövitoset viuhuivat ja muutaman viikon odottaminen vaihtui iloisiin tunnelmiin! Pojat pönöttää juhlan kunniaksi.

 

Opa ja Orava riehaantuivat jopa siinä määrin, että vaatteet eivät pysyneet päällä (mikä ei sinäänsä ole uutta) ja mereen oli päästävä. Talviturkki on siis heitetty, eli ei niitä haasteita Facebookissa kiitos!!

Jäämeressä uinti kruunasi hyvän laskupäivän ja koko reissumme. Tästä olikin hyvä siirtyä vielä yhdeksi yöksi Jussi B&B opiskelijaboxiin ennen kuin kotimatka alkaisi. Iso kiitos Jussille laskuseurasta, aamupalojen tekemisestä ja majoituksesta!!! 

 

Kotimatkalla koimme harvinaisen luontohetken: Poro kummasteli autoa ajelevaa Oravaa!

 

Automajoitus pääsi myös viimein testiin. Pisteet 9/10, mutta ei tietenkään uskollisen Postipatemme veroinen palatsi.

 

Niin kuin Ajelutiimissä on tapana sanoa Summasumrumm on nyt kohdallaan. Kausi oli edellisiin Engelbergin lintukodossa viehtyihin verattuna hyvin erilainen ja osittain myöskin haastava. Itävallassa viihdyimme todella mukavasti. Isoja plussia Itävallassa oli halpa hintataso ja Tirol SnowCard, johon kuului valtavasti keskuksia. Tämä kortti yhdistettynä matkailuauto Postipateemme oli killer-yhdistelmä eri keskusten edulliseen kiertelyyn. Oli mahtavaa päästä tutustumaan useaan uuteen paikkaan ja löytää hyvin uusia laskupaikkoja. Sääolosuhteet läpi kauden aiheuttivat hieman haasteita, mutta se on osa laskemista. Muutamat reissut Manageri Kanasen kanssa jyrkänlaskuun raottivat meille myös uutta puolta laskemista ja vuorilla liikkumisesta.

Kauden päätös reissu Norjaan oli myöskin hyvin opettavainen. Olosuhteet asettivat taas kerran riman korkealle ja koettelivat poiccasten hermoja. Päällimmäisenä reissusta jäi kuitenkin hyvänmakuinen pastilli poskeen, koska saimme yhden hyvän laskupäivän ja monta uutta projektinpoikasta toteutettavaksi.

Kiitos kaikille uusille ja vanhoille tuttavuuksille kenen kanssa tällä kaudella päästiin taas kerran touhuamaan yhteisen ja rakkaan lajin parissa. Vaikka laskeminen on hauskaa ja mukavaa, niin se ei olisi lähellekkään yhtä siistiä ilman teitä! Kiitos myös joka ikiselle blogimme seuraajalle, toivottavasti pystyimme tarjoamaan mielekkäitä lukukokemuksia!!

Ajelutiimin kesäkuulumisia voitte seurata Facebookistamme!


Aurinkoista ja lämmintä ajelukesää kaikille,


Orava, Opa ja R4kki 

 

Käyttäjän Opaa kuva

Opaa