Eläinten Hutte tour

Mukavaa alkanutta viikkoa arvoisat ajelublogin lukijat!

Seuraavassa pientä tarinaa muutaman viikon takaa, kun olin ystäväni Karhun kanssa pienellä hutte tourilla Tirolissa. 

Olimme herra Karhun kanssa pitkään puhuneet, että tekisimme muutaman yön Hutte tourin ja kävisimme hiihtelemässä kurulaisia. Joten ennusteen näyttäessä vahvaa aurinkoa Tiroliin ja isoa dumppia Etelä-Alpeille päädyimme valitsemaan Hutte tourin. Eläimet rakastavat aurinkoa ja kylmä ja märkä sade ei nyt houkutellut.

Ensimmäiseksi hurautimme Stubain keskukseen. Sieltä tarkoituksenamme oli siirtyä ensin Amberger huttelle ja tämän jälkeen Westfalenhauselle.

Karhuherran tapa motivoida koiraa: jääkylmät ja raikkaat jägershotit topissa.

 

Amberger hutte tarjoili eläimille maukkaan kolmen ruokalajin illallisen ja meheviä oluita. Tuuli ja aurinko olivat kuitenkin tehneet tuhojaan. Joten ensimmäisen yön jälkeen otimme suunnaksi Westfalenhausen. Karhun pyyda vainu sanoi, että sieltä löytyisi meheviä pyydan tuoksuisia kurulaisia.

 

 

Westfalenhaus on oikein mukava hutte, jonka ympärillä sijaitsee paljon hienoja kurulaisia. Talon isäntä on myös todellinen herrasmies: Vitsit lentävät ja koiran ruokakuppi täyttyi iltaisin monta kertaa isännän toimesta.

 

Ensimmäiseksi kohteeksi olimme valikoineet hyvin aurinkoa ottavan etelän suuntaisen kurulaisen. Kurulaiselle pääsimme nousemaan melkein suoraan hutten pihasta, joten turhiin lähestymiseen ei mennyt ylimääräistä aikaa. 

 

Karhuherra suuntamassa kohti ajeluhommia. 

 

Karhuherra suosikki puuhassaan - kesyttämässä kurulaista. 

 

Ensimmäinen kurulainen tarjoili eläimille varsin mukavaa kevät hiihtoa ja hymyhän siitä irtosi korviin asti. Oli mukava hiihdellä alas huttelle ja ottaa päivänkeitot ja muutamat vehnäoluet. Ajatukset olivat kuitenkin tulevassa päivässä. Karhuherra kaipasi haasteita eläinten helppoon elämään. Niimpä hänellä oli kiikarissa vähän jyrkempi pohjoisen puolen luirulainen. Koiraa tämän pani vähän jännittämään, mutta haaste oli otettava vastaan.

 

Kurulainen alkoi heti mukavalla ylämäellä - Karhut ovat tunnetusti nopeita eläimiä, joten koiralla oli kova työ pysyä perässä.

 

 

Matkalla ylös oli aikaa ottaa trendikkäitä selfietä.

 

 

Toppi kuitenkin lähestyi  ja koiraakin alkoi hymyilyttämään.

 

Karhuherra sai kunnian korkata - koira jäi ylös jännittämään.

 

Kurulaisen kesytys oli hieno päätös hutte tourillemme. Kuru oli jo sen verran jyrkkä, että pieni koirakin pääsi vähän jännittämään käännösten välissä.

 

Tourin päätteeksi pääsimme hiihtämään vielä kaikkien rakastamaa murtomaahiihtoa muutaman kilometrin. Maalissa odotti ihana keltainen bussi ja kyyti kohti autoa ja uusia seikkailuja. 

 

Voin lämpimästi suositella hutte toureja. Päivisin on mukava käydä haastamassa itseään uusissa mäissä ja mäkipäivän jälkeen on mukava saapua huttelle ja ottaa muutama olut ja syödä hyvin. Suosittelen puolihoitoa: ruokaa saa varmasti riittävästi ja seuraavana päivänä on aivan uskomattomassa skinnaus vedossa. 

 

Seuraavaksi koiralla on kuukausi edessä pohjoisessa ja sen tuomissa mäissä!

 

Palataan,

 

Koira

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Käyttäjän napakettu kuva

napakettu